NETTIPÄIVÄKIRJA

Torstaina 12.4. - Terveisiä eduskunnasta!

Tänne sitä sitten kuitenkin päädyttiin. Tosin ei kansanedustajana mutta talon kalustoon kuuluvana kuitenkin. Aloitin huhtikuun alussa työt kansanedustaja Kimmo Sasin eduskunta-avustajana ja toukokuun alusta lähtien toimin myös europarlamentaarikko Piia-Noora Kaupin avustajana eduskunnassa. Työpaikka siirtyi siis Helsinkiin mutta tiiviit välit tullaan pitämään Pirkanmaan ja Tampereen suuntaan myös. Omat äänestäjäni voivat siis edelleen lähestyä minua ja kertoa toiveitaan maailman parantamiseksi. Nyt terveiset menevät tarvittaessa aina Brysseliin asti!

Parhaillaan Säätytalolla käydään hallitusohjelmaneuvotteluja ja tunnelma eduskuntatalolla on odottava. Ministerivalintoihin liittyen kuulee silloin tällöin supinoita mutta minulla ei ole tarvetta lähteä niihin keskusteluihin mukaan. Tärkeää toki on, että saamme osaavat ministerit mutta nyt vielä tärkeämpää on tehdä todella hyvä ja toteuttamiskelpoinen hallitusohjelma. Sillä päästään tämä vaalikausi eteenpäin ja hoidetaan maan asiat kuntoon siten, että neljän vuoden päästä voimme hyvällä omallatunnolla lähteä uudelleen kysymään luottamusta kansalta.

Olen hyvin iloinen sinivihreästä hallituspohjasta ja uskon, että se tulee tekemään tulevaisuuteen katsovaa politiikkaa! Sitä tässä uusien haasteiden maailmassa todella tarvitaankin. Vanhat jakolinjat on syytä unohtaa. Nyt on aika miettiä yhdessä, miten globaaleihin haasteisiin voidaan vastata.

Perjantaina 23.3. - Ulkopolitiikka kokoomuslaisemmaksi

Kokoomus sai vihdoin ulkoasiainvaliokunnan johtoonsa. Demarien värisuora ulkopoliittisessa johdossa alkaa olla ohi. Enää vain tasavallan presidentti on aatteeltaan punainen. SDP sai nyt suuren valiokunnan johtaakseen, mikä on yleensä ollut johtavan oppositiopuolueen hallussa. Tärkeä perustuslakivaliokunta säilyy Kokoomuksella ja valtiovarainvaliokunta Keskustalla.

Ulkopolitiikan tulee olla läpinäkyvää. Eurooppapolitiikasta, saati turvallisuuspolitiikasta ei saanut puhua vaalien alla. Ulkoministeriön virkamiehet vaiennettiin, kun heiltä kysyttiin muutamaa simppeliä kysymystä. Edelleenkään Stasi-listoja ei haluta julkaista. Miksi emme voi puhua lähihistoriastamme - tai tulevaisuudestamme - avoimesti? Kuuluuko länsimaiseen demokratiaan paperien piilottelu? Suomettumisen varjo on edelleen yllämme. Tämän on muututtava.

Vanhasen ykköshallituksen aikana maamme ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on ollut (ainakin minulle) hieman epäselvä. Lipposen aikaan halusimme päättäjäksi EU:n ytimeen ja mahdollisimman lähelle Natoa. Ulkomailla onkin ihmetelty johdonmukaisesti länteen hakeutuvan politiikan muuttumista haparoivampaan suuntaan.

Toivottavasti Kokoomus tuo nyt tarvittavaa potkua ulkopolitiikkaamme. Asioista on voitava keskustella avoimesti ja Natosta on puhuttava faktoihin, ei pelotteluun, perustuen. Kansainväliset kontaktimme ovat kunnossa - sekä Katainen että Niinistö omaavat laajat kansainväliset verkostot. Suhteet toimivat niin Keski-Euroopan, Yhdysvaltojen kuin Venäjänkin suuntaan.

Kenestähän tulee ulkoministeri?

(Eli vaikka eduskuntavaalit menivät, kirjoittelen nettipäiväkirjaani silloin tällöin. Politiikan tekoa en lopeta, päinvastoin!)

Maanantaina 19.3. klo 17.08 - Kiitos!

2311 ääntä eivät riittäneet läpimenoon mutta onhan se uskomaton määrä ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat minua äänestäneet. Haluan kiittää kaikkia äänestäjiäni ja tukijoitani! Politiikka on pitkäjänteistä työtä ja en usko pikavoittoihin. Minulla on vielä aikaa tulevaisuudessakin toimia politiikassa. Sauli Niinistökin pääsi vasta kolmannella yrittämällä eduskuntaan, jospa minä pääsisin sitten vaikka toisella!

Kokoomus teki sen. Historian toiseksi paras tuloksemme - 50 paikkaa eduskunnasta! Ensimmäistä kertaa koskaan olemme suurempi puolue kuin sosiaalidemokraatit, jotka saivat vain 45 kansanedustajaa. Keskusta jatkaa suurimpana 51 paikalla mutta vaalien voittaja oli selkeästi Kokoomus. Kokoomus ja Keskusta eivät ole myöskään molemmat yltäneet eduskuntavaaleissa SDP:n ohi aiemmin. Vaalitulos kertoo siitä, että kansa haluaa porvarihallituksen. Demareilla ei tämän rökäletappion jälkeen olekaan mitään asiaa hallitukseen.

Nämä vaalit osoittivat, että mitä vaan voi tapahtua ja kansa todellakin päättää. Aika monta menestyvä poliitikko putosi - ministeri Leena Luhtanen, demarien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman, vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg, puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Kauko Juhantalo, keskustan entinen puoluesihteeri Eero Lankia ja demarien Arja Alho. Kokoomuksen vaalivoitosta huolimatta rannalle jäivät valitettavasti mm. Martin Saarikangas ja Maija Perho.

Moni vanhempi valtiomies palasi areenalle takaisin. Sauli Niinistö veti historian suurimmat äänimäärät, yli 60 000 ääntä! Upeaa Sauli! Paluun tekivät myös mm. Claes Andersson, Pertti Salolainen, Pekka Haavisto ja tietysti Keminmaan oma poika Paavo Väyrynen.

Luulin, että julkkisehdokkaiden aika olisi ohi. Mitä vielä! Eduskuntaan nousi curling- ja hiintomiestä, painijaa, entistä Music TV:n juontajaa, näyttelijää, muusikkoa, runoilijaa ja muuta vähemmän pätevää porukkaa. Sitä saa mitä tilaa sitten... Varsinkin ministerivalinnoissa pitäisi pätevyyden merkitä enemmän kuin äänimäärän, nähtiinhän ministerikatastrofi mm. Tanja Saarelan muodossa.

Pirkanmaalla meidän ehdokkaamme tekivät ison työn hymyssä suin! Onnea vielä valituille ja myös niille ehdokkaille, jotka jäivät ulkopuolelle. Kaikki tekivät ison työn.

Olo on hieman tyhjä kiivaan kampanjarutistuksen jälkeen. Nyt huokaistaan hetki ja sitten jatketaan työtä kokoomuslaisemman maailman puolesta! Kiitos vielä kaikille!

Sunnuntaina 18.3. klo 10.50 - H-hetki käsillä

Tänään se sitten koittaa. Äänestystulos julkaistaan ja vaalien voittajat ja häviäjät selviävät. Tämän eteen on uurastettu kuukausitolkulla, käytännössä vuositolkulla. Kokoomus on saanut vaalityössä aikaan todella hyvän vireen, vähän samankaltaisen uskon ja toivon paremmasta, kuin presidentinvaaleissa. Uskotaan, että muutos on mahdollinen. Että demarivalta saadaan voitettua ja porvarienemmistöinen Suomi saisi porvarihallituksen. Sille tuntuu olevan aidosti kysyntää ja sen on "torinenäkin" haistanut.

Oma urakkani alkoi viime keväänä jäsenäänestyksestä. Ilman sen kummempia markkinointeja ja tuhansien eurojen kirjeiden lähettämisiä jäsenillemme pärjäsin esivaalissa todella hyvin. Siitä alkoi välitön kampanjan suunnittelu. Syksyllä kampanja varsinaisesti käynnistyi ja jatkuikin koko talven läpi. Viimeinen kuukausi on ollut kampanjaa 24/7. Työtä jaksaa tehdä sata lasissa, kun maali häämöttää. Ja kun on ollut todella mukava porukka tekemässä tätä työtä! Sitä paitsi kampanjointi ja ihmisten kanssa keskustelu on ollut todella hauskaa! Yöunet ovat vaan välillä jääneet vähäiseksi, mutta nukkua ehtii myöhemminkin.

Noin 32 000 esitettä on jaettu henkilökohtaisesti tai luukutettu tiimin voimin asuntoihin, 3000 lasinalusta on jaettu baareissa, pari tuhatta käyntikorttia jaettu tapaamisissa... Jopa organisaatioissaan korkealla olevat vaikuttajat ovat halunneet jakaa esitettäni omissa kunnissaan. Matkan varrella aluksi hyvinkin vaatimaton vaalibudjettini on kasvanut, kun mukaan on ilmoittautunut tahoja, jotka ovat alkaneet uskoa minuun ja mahdollisuuksiini. Tämä on mahdollistanut lehtimainonnan ja muun (toivottavasti) rittävän näkyvyyden. Haluankin vilpittömästi ja nöyränä kiittää kaikkia, jotka ovat tavalla tai toisella minua ja kampanjaani tukeneet ja minulle aikaansa uhranneet. Yksin en olisi tähän pystynyt. Oli tulos mikä vaan, olen teille kiitoksen velkaa.

Kannustusta olen saanut usealta eri taholta, puolueen johdosta lähtien. Moni veikkaa minusta yllättäjää mutta lopullinen äänestystulos ratkaisee. Kaikki on mahdollista mutta jalat on pidettävä maassa. Paljoakaan ei ole itse enää tehtävissä. Kova työ on takanapäin ja toivottavasti uusi haastava työ edessäin!

Siis kiitos kaikille minua auttaneille ja minuun uskoneille ja toivotaan, että kova työ palkitaan!

Torstaina 15.3. klo 08.26 - Turvallisuuspoliittinen tyhjiö vaalikeskusteluissa

Tuore tutkimus paljastaa, että 60 prosentin Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan huippuammattilaisen mielestä Suomen pitäisi arvioida ulko- ja turvallisuuspoliittinen linjansa uudelleen. Diplomaattien joukossa luku oli jopa 70 prosenttia.

Asiantuntijoista 78 prosentin mielestä turvallisuuspolitiikasta ei ole keskusteltu tarpeeksi ennen vaaleja ja näin totisesti on! 87 prosentin mielestä erityisesti tietyistä kysymyksistä pitäisi keskustella ennen vaaleja (http://www.yle.fi/uutiset/kuvat/isot/id55691.html). Parissa tv-tentissä on toistettu samaa optio-liturgiaa mutta itse asiasta ei ole keskusteltu. Puolueiden kannat ovat jääneet auki. Äänestäjien tulisi saada tietää ennen vaaleja, mitä mieltä puolueet ja ehdokkaat ovat Suomen turvallisuuspoliittisesta tulevaisuudesta.

"Meillä on Nato-optio", toistetaan. Ei ole olemassa mitään optiota. Jäsenyyttä joko haetaan tai ei haeta. Jos optiolla viitataan kaluston ja järjestelmien yhteensopivuuteen, niin se on olemassa, mutta ei se mikään optio ole. Itse jäsenyyteen se ei varsinaisesti liity. Emme ole missään Naton tulkaa-koska-haluatte -listalla. Välttämättä ikuisesti avoin haku ei ole edes voimassa. Jos turvallisuuspoliittinen tilanne kiristyy, ei liittouma ota ihan ketä tahansa jäseneksi, varsinkaan jos uusi jäsenmaa toisi konfliktin mukanaan alliansin sisälle.

Aina turvallisuuspoliittisissa (tynkä)keskusteluissa viitataan siihen, kuinka nyt ei ole tarvetta liittoutua. Mikä on se turvallisuuspoliittinen muutos, jolloin liittyminen voisi olla ajankohtaista? Venäjän nousu? Terrorismin uhka? Alueellisen konfliktin leviäminen? Ja miksi ihmeessä Nato silloin ottaisi meidät edes jäseneksi?

Liittoutumispäätös tulee tehdä aina syvän rauhan aikana. Tällöin ei ole edes vaaraa, että se tulkittaisiin provokaatioksi missään suunnassa.

Ulkoministeriön tyypit eivät ole yksin mietteissään. Mm. huoltovarmuuskeskuksen ylijohtaja Mika Purhosen mielestä huoltovarmuuden turvaaminen vakavassa kriisitilanteessa omin voimin on niin vaikeaa, ja turvatakuut joko Natosta tai EU:sta olisivat tarpeen. Nythän Suomella ei ole turvatakuita kummastakaan.

Maanantaina 12.3. klo 11.30 - Kuka on oikea henkilö edustamaan meitä?

Viimeinen viikko kampanjoinnista on käynnistynyt. Ehdokkaat tiimeineen hiovat vielä loppuhuipennuksen speksit kuntoon. Aikamoinen otos ehdokkaista on loskassa seisomisesta joutunut flunssan kouriin ja itsekään en ole tältä säästynyt. Kannatamme varmasti kaikki lämpimästi vaalien siirtämistä keväisempään ajankohtaan :)

Tässä on kampanjan aikana kuullut monenlaista puhetta. Ehdokkaan pitää olla valmis ottamaan kaikenlaista vastaan ja oltava vastuussa oman puolueen teoista vuosikymmentenkin takaa. Eräski nuori demariehdokas on sanonut useaan otteeseen paneeleissa, että hän ei ole Eero Heinäluoma, kun olen demarien toimintaa arvostellut. Me varmasti kaikki kuitenkin tiesimme, mihin ryhdyimme, kun ehdokkaiksi lähdimme. Itse olen kampanjoinut niin monissa vaaleissa, että minkään ei enää pitäisi yllättää. Tietyt ennakkoluulot istuvat kuitenkin sitkeämmässä kuin voisi kuvitella ja niihin ei meinaa tottua. Ne liittyvät mm. ikään, sukupuoleen, asemaan ja ulkonäköön.

Viime viikko oli itselläni täynnä kiertämistä pitkin maakuntaa, aamusta iltaan. Olin myös mukana mielenkiintoisissa keskusteluissa ja paneeleissa. Naisten päivänä keskustelimme NYTKIKSEN paneelissa tasa-arvosta ja naisten asemasta yhteiskunnassa. Siellä ensimmäinen kysymys oli, oletko koskaan äänestänyt miestä. Vastasin tottakai kyllä. Olen äänestänyt ainakin v. 2006 Sauli Niinistöä, v. 2003 Kimmo Sasia ja v. 2000 Esko Ahoa - muut äänestämäni ehdokkaat ovat tainneet olla kaikki naisia. Toinen kysymys paneelissa oli, osaatko tehdä hernekeiton alusta asti. Enpä ole tehnyt mutta kokkauksesta pidän ja tokihan tuon voi oppia. On kuulemma uusavuttomuutta, että ei osa tehdä kyseistä soppaa. Itseäni en ihan uusavuttomaksi laskisi, on tässä vuosien aika tehty yhtä sun toista ja useampi vuosi myös harjoiteltu kriisiajan olosuhteisiin. Jäikö kaikille paneelia seuranneille kuitenkin kuva, että olen uusavuton pullamössönuori, kun en liottele herneitä aina sunnuntaiaamuisin? En viitsinyt korjata mahdollista väärinkäsitystä.

Kuka sitten on oikea henkilö edustamaan meitä suomalaisia, pirkanmaalaisia? Nuorimpana ehdokkaistamme olen kuullu monenlaista. Joidenkin varttuneempien mukaan olen liian nuori (nuoruus on muuten asia, joka korjaantuu iän myötä!) ja en voi tietää menneistä asioista. Historiankirjoitus lienee kuitenkin olemassa, mitä lukemalla voi ottaa asioista selvää. Vai miten Sinä voit tietää antiikin Rooman ajoista, kun et ole tiettävästi silloin elänyt? Argh.

Nuorten naisten ajatellaan olevan jotenkin puolueiden nättejä mannekiineja samalla kun pitkät miehet päättävät asioista. Vuosi sitten Saulin kampanjaa tehdessäni kuulin muutaman kerran vanhemmilta mieshenkilöiltä, että isot pojat ovat minut vain aivopesseet. Voi papulit kuulkaas, jos tietäisitte... Mua ei niin vain ylipuhuta oli mikä mies vaan. Yleensä tilanne on itse asiassa päinvastoin. Että varokaa vaan :)

Myös muita ennakkoluuloja liittyy ikään - en varmastikaan voi "ajaa eläkeläisten asiaa" suhteellisen nuoren iän takia. Kaikki järkevät poliitikot tietävät, että harmaantuminen on Suomen suurin lähiajan haaste ja se tulee väistämättä vastaan. Kyse ei ole kuitenkaan vain siitä, kuka lupaa kovimmat korotukset kansaneläkkeisiin vaan kuka miettii koko yhteiskunnan tulevaisuutta: työssäkäyvän kansanosan vähentymistä, huoltosuhteen heikkenemistä, palvelujen saantia... Ja miten tämä kaikki rahoitetaan. Tämän luulisi erityisesti kiinnostavan nuoria, koska meidän tuloveroista vanhenevan väestön palvelut pitkälti rahoitetaan. Mutta nuorena ehdokkaana en tietenkään voi tätä ymmärtää?

Onneksi olen saanut myös paljon positiivista palautetta monilta ikäihmisiltä: nyt tarvitaan nuoria päättäjiä! Olen saanut sähköpostia monelta mummolta ja vaarilta, että he ovat minua äänestäneet. Kiitos, että olette nähneet ikäni ohitse ja antaneet äänen tulevaisuudelle! Yhteiskunnallinen vastuu kuuluu meille kaikille ja soihtu pitää siirtää eteenpäin nuoremmille sukupolville ennen kuin se sammuu. Se on vastuuta.

Ulkoisella olemuksellakin on yllättävän paljon merkitystä. Eilen Kokoomuksen ulkoilutapahtumassa eräs hienosti pukeutunut vanhempi rouvashenkilö arvosteli asuvalintaani, sanoen että Kokoomuksen ehdokkaan pitäisi osata edes pukeutua. Kappas kun en usean tunnin ulkotapahtumaan varustautunut cocktail-mekolla vaan toppavaatteilla. Hän ei ollut kiinnostunut mielipiteistäni vaan pelkästä ulkoisesta habituksestani. Minulla ei ole varaa minkkiturkkiin, ehkä se tekee minusta huonon ehdokkaan hänen silmissään sitten. Kansanedustajan pitää toki pukeutua asiallisesti mutta asianmukainen pukeutuminen lienee myös järkevää. Makkaranpaistossa Mustalahdessa jakkupuku tuskin olisi ollut asianmukaista, vaikka jakku perusvaatteisiini kuuluukin.

Miksi me kiinnitämme niin paljon huomiota epäolennaisuuksiin? Mielestäni niin sukupuoli, ikä kuin ulkoinen habituskin ovat epäolennaisia asioita politiikassa. Pressanvaaleissa monet naiset äänestivät naista sen vuoksi, että pitäähän nyt naisen naista äänestää. Siis miksi muka? Jos jokainen mieekin äänestäisi vain miestä, mitä siitä tulisi. Tällä menolla ei ainakaan lähestytä sukupuolten välistä tasa-arvoa jos suositaan vain "omaa leiriä" ja esimerkiksi vääristetään yksilöiden välistä kilpailua työmarkkinoilla luomalla sukupuolikiintiöitä. Käsittämätöntä.

Minulla on kannattajia molemmissa sukupuolissa, koska nämä ihmiset jakavat saman arvopohjan ja uskovat samoihin asioihin kuin minä. Minulla on toivoakseni kannattajia niin minkkiturkkiväessä kuin tuulipukukansassakin. Olen nuorehko ehdokas mutta näen myös vanhenevan väestön tarpeet.

Joten voisimmeko lopettaa nämäkin vastakkainasettelut vihdoin ja keskittyä olennaiseen?

p.s. suurin osa tiimiläisistäni istuvat sunnuntaina 18.3. vaalilautakunnissa, joten en järjestä omia vaalivalvojaisia. Menen Kimmo Sasin kotiin katsomaan anakin ennakkoäänien tuloksen ja sitten myöhemmin menen Kokoomuksen vaalivalvojaisiin ravintola Plevnaan, kävi miten kävi! Kaikki ovat tervetulleita Plevnaan katsomaan, kun THE sininen tolppa nousee!

Sunnuntaina 4.3. klo 18.30 - Kuka puolustaa työnantajaa?

SAK veti pois ala-arvoisen "äänestysaktiivisuuskampanjansa", kun usea demariedustajakin näki mainokset törkeiksi. Toisaalta pitäisi kyllä seistä sanojensa takana, jos SAK todella oli yrittäjistä sitä mieltä, millaisen kuvan mainoksista sai. Demarien laskeva kannatus (1,6 %-yksikköä alas viime mittauksesta) ilmeisesti pelästytti Eero Heinäluoman, joka todennäköisesti antoi mahtikäskyn mainoksen poisvetämiseksi. Taisi tulla kuitenkin liian myöhään, Eero. Todelliset mielipiteenne ovat paljastuneet.

SDP:n puheenjohtaja ja entinen (lienee vielä osittain nykyinenkin?) SAK-vaikuttaja Eero Heinäluoma ei kuitenkaan suostunut missään vaiheessa kommentoimaan tv-mainoksia, jotka eivät siis edes ehtineet telkkariin saakka. Olisi siis kiva kuulla puheenjohtajan kanta yrittäjyyteen. Onko hän sitä mieltä, että yrittäjät ja työnantajat ovat ahneita sikoja, joita ei työntekijöiden hyvinvointi kiinnosta?

SAK:n porvareihin ja työnantajiin suunnattuja lokakampanjoita on saatu katsella jo parien vaalien aikana. On todella epäilyttävää, että palkansaajajärjestö tukee poliittisten puolueiden (yllättäen kyllä vain vasemmiston) ehdokkaita samalla mollaten oikeistoa lähes kansankiihotuksen täyttävin tuntomerkein. Sekä presidentti Tarja Halonen että valtiovarainministeri Heinäluoma ovat päässeet nauttimaan SAK:n tuesta, vaikkakin on niin, että suurin osa SAK:n jäsenistöstä äänestää itse asiassa porvareita.

On myös mielenkiintoista, että SAK-jäsenmaksurahoja oltiin valmiita hassaamaan muistaakseni huikeat 300 000 euroa kampanjaan, jolla kannustetaan omia jäseniä äänestämään eduskuntavaaleissa. Onko mukava maksaa siitä, että muistuttaa itseään äänestämään? Mutta se on SAK:n jäsenten asia, eli ei kuulu minulle. Täytyy sanoa, että ei ole ihme, että SAK:n on vaikea löytää nuoria ay-aktiiveita ja -työn jatkajia, jos palkansaajien etujen ajaminen on oikeasti toisten halveeraamista ja vastakkainasettelun rakentamista.

Kun oikeasti vastakkainasettelun sijaan pitäisi tehdä yhteistyötä. Jos työntekijällä ei ole luottamusta yritykseen tai hän ei koe olevansa arvostettu työntekijä, ei työnantaja varmastikaan taputtele käsiään. Hyvin kohdeltu työntekijä on motivoitu, ahkera ja tuottelias. Luulisi sen olevan jokaisen työnantajankin etu. Ja toimii myös toisinpäin. Jos työnantajalle annetaan edellytykset hoitaa bisnestä, työllistää ihmisiä ilman pelkoa, että tarvittaessa ei voisi tehdä irtisanomisia joillain tuotannonaloilla, ei firmalla ole kovin hyvät edellytykset menestyä. Jos firma ei menesty, ovat kaikkien työpaikat vaarassa.

Suomen talouden ja teollisuuden on sopeuduttava kasvavaan kansainväliseen kilpailuun, mikä tarkoittaa joskus tuotannon uudelleenjärjestelyä ja esimerkiksi joidenkin tuotteiden tuottamista siellä, jossa kustannukset ovat edullisemmat, tottakai. Suomessa sitten tarvitaan toisenlaista osaamista. Harvoin esim. joukkoirtisanomisista uutisoidessa mainitaan, kuinka firma saattaa työllistää lisää porukkaa jossain muualla tai toisella sektorilla.

Jokainen puhuu vain työntekijöiden oikeuksista. Kuka uskaltaa puolustaa työnantajaa?

Loppukevennykseksi: http://img407.imageshack.us/my.php?image=joukoporvarixb0.jpg Palkat on kuin paperimiehillä :)

p.s. samalla kun demarien kannatus laskee, kokoomuksen nousee! Jihaa! Ehkä tulevaisuudessa joku ajaa työntekijöiden lisäksi myös työnantajien asiaa, myös hallituksessa...

Tiistaina 27.2. klo 23.10 - Palvelualttiudesta ja -yhteiskunnasta

Olen liian monta kertaa törmännyt suomalaisten asiakaspalveluhenkilöiden "ystävällisyyteen". Näin tapahtui viimeksi tänä aamuna, kun ensin yritin juosta kiinni TKL:n bussia (okei, kuljettaja ei ehkä nähnyt minua) ja sitten sain paukuttaa Paunun bussin ovea tuloksetta. Bussit jatkoivat matkaansa, ilman minua. Minulla ei onneksi ollut tulipalokiire, mutta ohraisesti kävi Keskustorin pysäkille jääneelle tytölle, joka myöhästyi töistä Lempäälästä bussikuljettajan välinpitämättömyyden takia.

Pari viikkoa sitten Hervannassa itse ryntäsin melkein bussin alle - kuljettaja ei voinut olla näkemättä minua kun tulin bussia vastaan ja olin käytännössä kahden metrin päässä puskurista. Bussien on toki kuljettava aikataulussa, mutta olisiko kyytiin ottamisessa kulunut ehkä 1-2 extrasekuntia? Kyse on ennemminkin asenteista (ähäkutti, myöhästyitpä!) eikä niinkään aikataulukiireestä. Ammattilaisella on myös pelisilmää ja empatiaa olla jättämättä matkustajaa pakkaseen seisomaan. Ammattilainen myös ymmärtää, että kyseessä on palveluammatti.

Olen itse toiminut asiakaspalvelualalla monta vuotta ollessani opintojen ohella töissä mm. vaateliikkeissä. Tiedän, että aina ei ole helppoa hymyillä asiakkaalle, joka on tyytymätön kaikkeen ja jonka mielestä kaikki on myyjän vikaa. Periaatteena kuitenkin on, että jos halutaan asiakkaan palavaan myymälään (tai bussiin) jatkossakin, on häneen suhtauduttava ammatillisesti, vaikka asiakaspalveluhenkilöllä olisikin huono päivä. Myyjän on tuotteen lisäksi myytävä myös palvelua ja firman imagoa. Ainakin jos firma aikoo olla pystyssä tulevaisuudessakin.

Jatkossa suomalaisten tulisi yhä enemmän satsata palveluihin ja siellä on myös hyvät työllisyysnäkymät, kun osittain jo varakkaatkin suuret ikäluokat alkavat toden teolla kuluttamaan ja hellimään itseään palveluilla. Meillä mennään vielä pitkälti ?tee-se-itse? -periaatteella, vaikka palveluja on saatavissa. Me emme osaa vielä ostaa palveluja, emmekä ilmeisesti osaa niitä myydä. Kilpailu johtaa siihen, että kuluttajat äänestävät jaloillaan. Siksi vain kilpailukykyinen hinta ei riitä, vaan pitää satsata myös palvelualttiuteen. Eteläeurooppalaiset tämän jo osaavat, sen huomaa jokaisella turistimatkalla. Jos suomalaiset meinaavat kilpailussa pärjätä, on asenteiden meillä muututtava.

Miksi suomalaiset sitten ovat niin ankeita ja kankeita? Onko kyse kulttuurista? Minulla on nimittäin hyvinkin positiivisia kokemuksia maahanmuuttajataustaisista bussinkuljettajista. He hymyilevät ja ottavat asiakkaat ilolla vastaan. Ehkä se johtuu heidän välittömästä kulttuuristaan, tai ehkä vain siitä, että he ovat tyytyväisiä työstään. Toki myös suomalaisissa on helmitapauksia. VR:lla on ainakin yksi avan ihana konduktööri, joka jaksaa nostaa hymyn kasvoilleni huumorillaan ja sympaattisuudellaan, oli juna kuinka myöhässä tahansa. Heitä tarvitaan lisää!

Tämäkin on kaksisuuntainen tie. Asiakkaat voivat myös muistaa hymyillä henkilökunnalle. Kaikilla olisi mukavampi hoitaa päivittäisiä asioitaan, jos kiukkua ei purettaisi puolin ja toisin ihmisiin, jotka eivät edes ole syyllisiä pahaan oloon.

Hymy tarttuu!

Tiistaina 27.2. klo 06.50 - Miksi nuoret eivät äänestä?

Nuorten aktivoiminen mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan voi tuntua vaikealta. Nyt vain 30% 18-24 -vuotiasta käyttää äänioikeuttaan. Miksi näin on? Tätä ollaan mietitty mm. koulujen vaalipaneeleissa, joissa olen nyt ahkerasti kiertänyt. Poliittisissa nuorisjojärjestöissä asiaa pohditaan jatkuvasti.

Nuorten äänestysaktiivisuus on laskenut noin kaksikymmentä prosenttiyksikköä kahdessakymmenessä vuodessa. Vuonna 1979 nuorista (18-30v.) äänesti 75 prosenttia, kun taas vuonna 1999 vastaava luku oli 56 prosenttia. Vuonna 2003 nuorten äänestysprosentti oli 54.

Joidenkin lääke olisi äänestysikärajan laskeminen 16-vuoteen esim. kunnallisvaaleissa. Itse en ajatukselle lämpene, tärkeämpää olisi saada jo nyt äänestysikäiset äänestämään.

Aamun Huomenta Suomessa haastetaltiin nuoria. Heitä ei politiikka juuri kiinnostanut, mutta äänestäminen koettiin kansalaisvelvollisuudeksi ja he aikoivat äänestää. Kuuliaisuus menee kiinnostuksen edelle.

Meillä taitaa mennä niin hyvin, että suuria epäkohtia ei koeta tapahtuvan. Äänestäminen koetaan velvollisuutena, ei oikeutena. Pitäisi aina muistaa, että maailmassa on vielä paljon ihmisiä, jotka eivät voi vaikuttaa omiin asioihinsa. Osa elää totalitarismissa, vapaudenriistossa. Meillä on puitteet kunnossan ja nuoret eivät koe tarvetta "vallankumoukselle".

Valtaosa nuorista kuitenkin pitää politiikkaa tärkeänä. Neljä viidestä katsoo äänestämisen olevan kansalaisvelvollisuus.

Nuorille poliittinen osallistumiseen kuuluvat myös järjestötoiminta, vaikuttaminen internetissä ja kuluttajavalinnat. Nuoret jakautuvat moniaktiiveihin ja passiivisiin sivustakatsojiin. Kyse on vähän kuin liikuntaharrastuksissa: osa urheilee kilpatasolla, muita ei liikunta kiinnosta ollenkaan ja siihen porukkaan kasautuvat niin ylipaino- kuin mielenterveysongelmatkin.

Politiikkaan suhtaudutaan kyynisesti. Ei koeta, että pystytään vaikuttamaan. Nuorten asiat jatkuvasti sivuutetaan päätöksenteossa. Opintorahaa ei ole korotettu 15 vuoteen, tulorajat ovat aivan liian alhaiset. Johtuukohan siitä, että eduskunnan keski-ikä on 51 vuotta ja alle 30-vuotiaita eduskunnassa on vain yksi?

Uskon, että nuoret (kuten muutkin) ovat myös pettyneet politiikkaan. Puolueet lupaavat vaalien alla maat ja taivaat mutta vain harva lupaus konkretisoituu käyntäntöön. Puolueiden onkin syytä katsoa peiliin.

Politiikka kilpailee kaiken muun vapaa-ajan kanssa. Siksi kai osittain politiikkaa yritetään viihteellistää, että se olisi ihmisille kiinnostavampaa. Tässä on vaaransa. Asiat tulee kuitenkin käsitellä asioina, viihteelle on omat areenansa. Jos politiikka menettää viimeisenkin uskottavuutensa, kuka silloin enää siitä kiinnostuu nykyisenkään vertaa.

Maanantaina 19.2. klo 08.10 - Uusi elinkeinojohtaja

Tampereen pormestari Timo P. Nieminen valitsi elinkeinojohtajaksi TT Kari Kankaalan. Olen istunut nyt yli kaksi vuotta osaamis- ja elinkeinolautakunnassa ja seurannut elikeinojohtajan hakuprosessia, joka kesti luvattoman pitkään ja vaati kaksi hakua. Hyvä, että päätös on nyt vihdoin tehty. Nyt alkaa työ.

Suurin syy prosessin viivästymiselle oli elinkeinojohtajan roolin määrittäminen uudessa tilaaja-tuottaja-mallissa. Vuoden 2006 aikana tilapäinen elnkeinojohtaja Eero Ottila teki suuren työn selvittäessään, mikä tuo uusi rooli on. Hänellä ja pormestarilla oli sama visio: uuden johtajan tulee istua kaupungin johtoryhmäsä ja hänellä pitää olla vastuurooli kaupungin elinkeinostrategian johdossa. Näin juuri; ilman vaikutusvaltaa johtaja ei olisi mikään johtaja. Nyt elinkeinoelämä tietää, kenen kanssa asioi.

Tamperetta on syytetty siitä, että se ei ole ollut tarpeeksi yrittäjäystävällinen ja kuunnellut elinkeinoelämän tarpeita. Tähän on tultava muutos. Tampereen tulee olla vetovoimainen kaupunki niin työntekijöille kuin työnantajillekin. Seudullisuuden ja kansainvälisyysen tulee olla elinkeinopolitiikkamme tärkeimpiä painopisteitä.

Tampereen ja Pirkanmaan elinvoimaisuus ja kasvu pohjautuvat kaupungin tekemiin elinkeinopoliittisiin päätöksiin. Myös maaliskuussa valittavilla kansanedustajilla tulee olemaan merkittävä rooli maamme toiseksi suurimman kaupunkikeskuksen etujen ajamisessa.

Tiistaina 13.2. klo 10.33 - Elli Eläkeläisellä kavereita vaalien jälkeenkin?

Näin vaalien alla kaikilla tuntuu olevan kavereita. Erityisesti eläkeläiset ovat puolueiden ja ehdokkaiden vuolaiden lupausten kohteena. Ikääntyvän väestön kasvu on huomattu myös vaaliohjelmissa ja tarpeen onkin. Toki ei riitä, että ne mainitaan vaaliohjelmissa tai edes, että asiat saadaan hallitusohjelmaan. Lupaukset pitää myös toteuttaa.

Olin eilen Tampereen pääkirjasto Metsossa pidetyssä seniorien järjestämässä vaalipaneelissa, jossa oli paikalla n. 10 kokoomuksen ehdokasta. Turhautuminen hallituksen toimimattomuuteen oli ilmeistä. Kokoomuksen lääkkeet eläkeläisten aseman parantamiseen ovat mm. verotuksen alentaminen palkansaajien verotuksen tasolle, hoitotuen korottaminen 20 eurolla, indeksien parantaminen, kunnallisen palvelusetelin ulottaminen myös kotisairaanhoitoon ja vanhustyötä tekevien järjestöjen tukeminen.

Tuntuu voimattomalta, kun edes pääministeripuolue ei saa vaalilupauksiaan hoidetuksi. Kaikki muistavat Liisa Hyssälän lupauksen nostaa kansaneläkettä 300 eurolla (400 eurosta 700 euroon kuukaudessa). Hyssälä on sentään peruspalveluministeri mutta kuinkas kävi: hallitus nosti kansaneläkettä vain 12 eurolla. On laskettu, että tällä tahdilla Hyssälän lupaus on totta vasta vuonna 2103. Odottavan aika on pitkä...

Vanhanen kuittasi nämä puheet viime kesän tv-keskustelussa, että yksittäiset ehdokkaat voivat lupailla mitä vaan, ei siihen kannata luottaa. Ensinnäkin, olisikohan paikallaan ohjeistaa ehdokkaitaan niin, että ei mennä lupaamaan mitä vaan? Toiseksi, Vanhanen sanoi, että pitää tuijottaa yhden ehdokkaan lupausten sijaan puolueen vaaliohjelmaa. No tehdään sitten niin.

Vaaliohjelmassa 2003-2007 luvattiin yhtenäistää eläkeindeksit. Näin ei tehty. Vaaliohjelmassa 2007-2011 yhtenäistämistä luvataan selvittää. Hohhoijaa. Keskusta lupasi myös tasokorotuksen pienimpiin kansaneläkkeisiin. Tulos: 12 euroa lisää ja mitättömät indeksikorotukset. Vanhasen hallitus ei myöskään palauttanut kansaneläkkeen pohjaosaa miltään osin.

Keskusta kierrättää vuoden 2003 vaalilupauksensa. En käsitä, miten Keskusta uskoo ihmisten uskovan samat stoorit nyt: heillä on ollut pääministeripuolueena neljä vuotta aikaa tehdä lupauksista totta. Mutta ei!

Kokoomus ei aio seurata sivusta kun senioreita vedetään höplästä. Seuraavalla vaalikaudella on oikeasti tapahduttava jotain, olipa mikä puolue tahansa pääministeripuolue!

Keskiviikkona 7.2.2007 klo 9.19 - Pakkasta ja sähköntarvetta

Vihdoin ne tulivat - kunnon pakkaset! Vaikka onkin kylmä, pitää talven tuntua talvelta. Itse olen alunperin kotoisin Oulusta, jossa pakkaseen yhdistyi mukava viima Perämereltä. Joten kylmään on totuttu. Pahin pakkanen minun kohdallani oli alkutalvesta 1999 Sodankylässä, jossa meidän komppania ainoana nukkui ulkona teltoissa, kun ulkona oli yli 51 astetta pakkasta. Onneksi puolustusvoimien hyvillä varusteilla ja asiantuntevien varusmiesjohtajien (!) avustuksella siitäkin selvittiin paleltumitta. Mutta äkkiä toleranssi kylmänkin sietämiseen laskee. Nyt Tampereen 25-30 astetta pakkasta tuntuu jo todella kylmältä. Mutta parempi tämä kuin se alkutalven vesisade!

Tuntuu oudolta, että maa, joka on aina joutunut sietämään hyvinkin erilaisia lämpötiloja, valuu välillä avuttomuuden asteelle. Loka- marraskuun vaihteessa "talvi yllätti Suomen" ja koko liikennekapasiteettimme lamaantui pariksi päiväksi lumipyryn takia. VR lienee surkuhupaisin esimerkki siitä, kuinka pakkanen on joka talvi yhtä suuri yllätys. Miksi hommata eteläeurooppalaista kalustoa, kun on tiedossa, että täällä vaan on joskus hieman kylmempi ilmasto kuin siellä etelässä? Työmatkalaisia suivaannuttaa ainaiset myöhästymiset, eikä suotta. Aamulehdessä tänään kansanedustaja Minna Sirnö (vas) kertoi kokemuksistaan pakkaseen hyytyneessä Pendolinossa. Kansanedustajat saavat sentään matkustaa ilmaiseksi, toisin kuin muut asiakkaat, mutta kyllä työstä myöhästyminen raivostuttaisi ketä tahansa yhtä lailla.

YLEn mukaan sähkönkulutus nousi tänä aamuna ennätyslukemiin nousten 15 000 megawatin tuntumaan. Nyt otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön sähköntuotannon tehoreservi. Sähkön kulutus kasvaa meillä jatkuvasti muutamalla prosentilla vuodessa. Päästörajoisten tiukentuessa ja fossiilisia polttoaineita vähennettäessä tuotantovaihtoehtojen valikoima tulee supistumaan. Vaihtoehtoina ovat ydinenergia, vesivoima ja bioenergia. Kaikkia niitä tarvitaan. Näistä ydinvoima on kuitenkin tehokas ja edullinen vaihtoehto perusenergian tuottamiseen. Vaihtoehtoisia tapoja tuottaa sähköä pitää tutkia ja kuka tietää, mihin ympäristöteknologiamme tulevaisuudessa vielä kykeneekään mutta sähkönkasvun kasvaessa on nyt mentävä realistisilla vaihtoehdoilla.

Kai haluamme, että tulevina pakkastalvina voimme olla varmoja, että sähköä ja lämpöä riittää joka kotiin? Mitään reservikapasitteetiahan emme omaa, joten sähkö on tuotettava silloin kun sitä tarvitaan. On myös pelottavaa, että olemme Pohjolassa sähköntuonnissa riippuvaisin maa. Kaikki varmasti vielä muistavat talven 2006 Venäjän sähkön pihtaamiset. Emme varmastikaan halua paleltua valtapolitiikan vuoksi. Omavaraisuus kunniaan!

Perjantaina 2.2.2007 klo 18.46 - Vaaliohjelmista ja -kampanjoista

Eilen Sauli Niinistö visiteerasi Nokialla ja Tampereella Kahvila Korvissa. Kiva, että Saulilla oli aikaa pistäytyä Pirkanmaallakin, vaikka onkin ehdolla Uudellamaalla. Siellä häntä odottaakin mahtava äänivyöry, niin tietää mm. MTV:n uutisten Taloustutkimukselta tilaama kysely ennustaa! Thank god Saarelalle povataan murskatappiota. Mutta onhan noita julkkisehdokkaita sekä kepun että demarien listoilla riittämiin, että seuraava vaan sisään kun yksi saadaan ulos, huhhuh mitä touhua.

Eilen alkoivat myös television vaalitentit ja puheenjohtaja Jyrki Katainen loisti heti ensimmäisessä lähetyksessä! Tänään Kokoomus julkisti vaaliohjelmansa "Vastuullinen markkinatalous" Finlandia-talolla. Jotain tiesin jo entuudestaan teemoista mutta tarkka ohjelma ja ilme oli minullekin uutta. Täytyy sanoa, että Kokoomuksen vaaliohjelmassa on potkua! Ja taas, kokoomuslaisilta saa myös sitä tärkeää konkretiaa, jota Kokoomus nyt tuo esiin selkeiden esimerkkihahmojen kautta. Kokoomuksen vaaliohjelmaan voi tutustua: http://www.kokoomus.fi/?x13077=1551271

Muut suurimmat puolueet eivät ole yllättäneet. Keskusta lupaa taas kaikille kaikkea, kuten viime vaalienkin alla. Silti lupaukset mm. eläkeläisille ja opiskelijoille jäivät lunastamatta. Nyt samat lupaukset on kaivettu esiin naftaliinista ja tarjotaan taas kaikelle kansalle kaikkea hyvää. Kukahan tekee näiden vaalien hyssälät eli lupaa eniten euroja ja kenelle?

Jään myös innolla odottamaan demarien vaaliohjelmaa, joka tietääkseni julkistetaan viikonloppuna. Saammeko taas kuulla, kuinka veronalennukset ovat pahasta? Aina vaalien allahan demarit kuorossa niin julistavat. Ja sitten oman valtiovarainministerin johdolla on niitä veroja helppo laskea. Veronalennukset toki sopivat minulle (kiitos vaan, Eero!) mutta kyllä ihmettelen, että eikö äänestäjillä ole mitään oikeusturvaa vaalilupausten kohdalla. Niin vedetään äänestäjiä höplästä, että ei meinaa vauhdissa mukana pysyä.

Demarien Me-minä -kampanja on kyllä oikein hauska juttu. Mikäs siinä, Jyrki Katainenkin totesi, että saahan värejä käyttää ja olihan se sininen Tarja Halosellakin värinä pressanvaaleissa. Näin juuri. Mutta tämä vastakkainasettelu "me-minä" on aivan turha, asian voi toki myös ymmärtää niin, että ME on monta minää yhdessä! Jokainen yhteiskunnan jäsen on kuitenkin oma yksilöllinen ihminen ja yleistäminen ja tasapäistäminen saa nyt riittää.

Jyrki Katainen kiteytti taas hyvin: "Älkää valtiollistako ihmisiä, vaan inhimillistäkää valtio." Nimenomaan näin.

Nyt voin kevein mielin lähteä viettämään perjantai-iltaa leffan parissa ja valmistautumaan huomiselle Kokoomus3-risteilylle. Hauskaa viikonloppua!

Maanantaina 22.1.2007 klo 23.55 - Pari sanaa opiskelijoiden asemasta

Ensiksikin pahoitteluni, että päiväkirja on jäänyt hunningolle. Minulla tuppaa välillä menemään kaikki masiinat rikki... Eilenkin illalla palatessani tiimipalaverista tiputin kommarini bussin lattialle kun tohkeissani näpytin tekstiviestejä - onneksi vain päälykansi irtosi ja väline pelittää ihan ok. Siis, läppärini on ollut jotenkin ylikuumentuneessa tilassa (tuuletin ei toimi? ja pimenee pari minuuttia sen jälkeen kun avaan sen) jo pari viikkoa enkä ole ehtinyt viemään sitä korjaukseen. Tässä sitten toimistolla olen väännellyt yömyöhään vaalikonevastauksia (BTW, miksi niitä vaalikoneita on niin paljon? joka lafkalla ja järjestöllä on omansa!) ja aina kun olen alkanut kirjoittaa päiväkirjaan, olen huomannut viimeisen bussin olevan juuri lähdössä tai kello on jo kolme yöllä tai vastaavaa... Noh, selitykset sikseen ja asiaa kehiin :)

Piti sanomani pari sanaa opiskelijoiden opintososiaalisista etuuksista. Tänään kävimme Pirkanmaan Kokoomusnuorten kanssa turhaan huhuilemassa kansanedustaja Pia Viitasta (sd) Keskustorilla. Halusimme lahjoittaa hänelle korvapuikot (katso koko juttu: www.vaikuttajat.org) mutta ei naista näkynyt. Syy "puikotukseen" oli seuraava: Viitanen kuten moni muukin kansanedustaja heilui Keskustorilla lokakuisessa opiskelijoiden mielenosoituksessa vaatien opintorahan nostoa. Noh, joulukuussa hän kaikkien muiden hallituspuolueiden edustajien kanssa äänesti näppärästi opintorahan korotusta vastaan. Meistä se oli korvapuikkojen arvoinen suoritus! Ymmärrän toki hallitus-oppositio -asetelman, mutta jos ei meinaa opintorahaa nostaa, niin miksi pitää valehdella opiskelijoille päin naamaa ja huutaa "Nouse jo!" kuin mikäkin pelle? Laitoinkin terveisiä eduskuntaan lähtevään korvapuikkopakettiin, että "kuuntelethan nuoria ja opiskelijoita sekä omaatuntoasi".

No joo. Pari sanaa omista mielipiteistäni koskien opintotukea. Vaikka koenkin opintorahan nostamisen tärkeänä, olen itse aina priorisoinut tulorajan nostoa. Vapaan tulon raja on suurin virhe ja epäoikeudenmukaisuus nykysysteemissä. Se pitäisi poistaa tai ainakin sitä tulisi rajusti nostaa. En voi ymmärtää, jos opiskelijat A ja B tekevät saman verran opintoja ja molemmat saavat täyden opintorahan mutta jos opiskelija A haluaa lisäksi kohottaa omaa elintasoaan tekemällä duunia, samalla kun B makaa himassaan, niin siitä rankaistaan A:ta. On se ihmeellinen yhteiskunta, joka rankaisee työnteosta! Eikö työntekoon nimenomaan kuuluisi kannustaa? Onko opiskelijoiden tekemä työ muka jotenkin vähemmän arvokasta tai heidän tuomansa verorahat jotenkin vähemmän tarpeellisia kuin muiden?

2006 keväällä 35 000 opiskelijaa sai KELAlta määräyksen maksaa takaisin opintotukeaan, koska olivat "tienanneet liikaa". Haloo, opiskelijat tekevät juuri niitä prekariaattien ns. paskaduuneiksi kutsumia töitä, jotka vain harvalle kelpaavat; mäkkärin tai siwojen kassoja, siivoojan hommia jne.. Itse tienasin parin vuoden aikana vaatekaupassa liikaa ja nyt makselen tuhansia euroja takaisin valtiolle. En saa enää opintotukea mutta jäin toki velkaa ja makselen nyt siis ökyilystäni takaisin (järjestötyöstä saamastani köyhyysrajoilla olevasta) palkastani. Kyllä kannatti silloin olla joka viikonloppu töissä ja monesti iltaisinkin vielä tenttien ja luentojen jälkeen! Luulin kai tekeväni itselleni ja yhteiskunnalleni jotain arvokasta. Älkää vaan muut menkö samaan lankaan...

Jotkut sanovat, että ei työkokemuksella ole väliä, jos se ei ole oman alan kokemusta. Minä olen eri mieltä. Itse ainakin työnantajana arvostaisin opiskelijaa, joka on tehnyt opintojensa ohella muutakin kuin istunut kahvilassa, vaikka työ ei olisikaan ollut koulutusta vastaavaa. Työnteossa oppii aina nimenomaan työntekoa, sosiaalisia suhteita, henkilöstöpolitiikkaa ja arjen tärkeitä asioita - juttuja, joita ei pelkkien lukusalien seinien sisältä löydä. Elämää!

Koko opintotukijärjestelmä tulisi panna remontiin. Sen tulisi olla paljon joustavampi ja sallia opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet ja toiveet - esim. meillä on myös paljon myös perheellisiä opiskelijoita!

Ja jos esimerkiksi haluaisikin valmistua nopeasti ja suorittaa vaikka tuplamäärän vaadittuja opintopisteitä, niin saa silti vain saman opintorahamäärän kuin vain minimimäärän suorittava opiskelija. Eli systeemi ei kannusta oikein mihinkään, ei opiskeluun eikä työntekoon.

Käytännössä opintoraha on niin pieni (ei ole nostettu 14 vuoteen ja elinkustannukset ovat nousseet huimasti!) ettei se mahdollista täyspäiväistä opiskelua, minkä vuoksi suurin osa opiskelijoista käy töissä. Mutta kun töissäkään ei periaatteessa saa juuri käydä, niin oravanpyörä on valmis...

Toki lainaa voi ottaa mutta nykyään se ei ole ihan sama asia kuin vanhempieni opiskeluaikoina, jolloin oli melkeinpä takuu, että saat valmistuttuasi vakituisen työpaikan. Pätkätyö on enemmän sääntö kuin poikkeus nykyään ja kilpailu on kovaa kun maistereita (jopa kahden tutkinnon!) kasvaa joka oksalla. Siinä sitten voidaan miettiä myös, oliko järkeä demarien haluta, että 70% ikäluokasta pitää korkeakouluttaa. Kai se on tasa-arvoa, että ollaan kaikki tasa-arvoisesti pätkäduuneissa (tai paskaduuneissa) ja maksellaan vanhoja opintotukia takaisin.

Tiistaina 9.1.2007 klo 8.15 - Eduskuntavaaliehdokkuuksista ja julkkiksista

Spekulaatiot mahdollisista läpimenijöistä ja tippujista ovat käynnistyneet. Minunkin nimeni mainittiin "kovan vastuksen antajana" Aamulehden Moro-liitteen Lasin takaa -palstalla viime torstaina. Minulta monesti kysytäänkin (lähinnä ei-politiikassa-olevien sukulaisten ja tuttavien taholta), onko minulla minkälaiset läpimenomahdollisuudet. Ennustajaeukoksi tai -ukoksi on politiikan ammattilaisten, saati minun, vaikea ryhtyä. Äänestäjä ratkaisun kuitenkin äänestyskopissa tekee. Vastaankin kysymykseen, että aina on mahdollisuus ja vaikka harva pääsee Arkadianmäelle ensimmäisellä yrittämällä, niin kuitenkin tapahtuu joka vaaleissa. Joka kerta kansanedustajajoukko osittain vaihtuu, joten kaltaisilleni haastajille on tilaa!

Jokainen ehdokas tietenkin omaa kampanjastrategiaansa luodessaan käy läpi kokonaistilanteen, pohtii hieman edellisten vaalien tuloksia ja miettii omat kilpailijansa ja kohderyhmänsä. Näin olen minäkin tehnyt tiimini kanssa. Harva ehdokas lähtee vain ehdokaslistan täytteeksi, mutta toki niitäkin on, jotka eivät ole eduskuntaan ihan sata lasissa pyrkimässä. Itse en kuitenkaan näihin kuulu. (Kohtuu) nuoresta iästäni huolimatta olen ollut politiikassa jo viitisen vuotta mukana ja olen saanut oppia paljon ja tiedän kyllä mihin olen ryhtynyt. Olen tosissani, en vain ehdokkuuteni suhteen, vaan myös potentiaalisen kansanedustajuuden kanssa. Tiedän, mitkä valiokunnat ja politiikan sektorit minua eniten kiinnostavat, olen asioita jo usean vuoden opiskellut ja harrastanut. Suurin ongelmani lienee, että tunnettavuuteni on vielä kohtuu heikko verrattuna joihinkin muihin ehdokkaisiin. Pitäisi saada naamaa ja nimeä enemmän näkyviin, jotta ihmiset kiinnostuisivat.

Niinhän se on, että ihminen on mielenkiintoinen ja potentiaalinen vain jos hän on ihmisille tunnettu kuten julkisuuden henkilö. Tämän vuoksi puolueetkin ovat jo muutamissa vaaleissa haalineet ns. julkkisehdokkaita listoilleen. Itse suhtaudun nihkeästi vain julkkisstatuksen tai julkisuuden tavoittelun vuoksi ehdokkaaksi lähtemiseen. On toki niitäkin julkisuudessa olleita ihmisiä, joilla on oikeasti poliittista sanottavaa, mutta julkkiksista he ovat vähemmistössä. Miksi lehtihaastatteluissa laulajilta, urheilijoilta, turhanpäiväisiltä kohu-misseiltä jne. aina kysytään, "oletko harkinnut eduskuntavaaliehdokkuutta?" Usein heillä on oma poliittinen ideologia aivan hukassa (mietitään ensin lähdetäänkö ehdolle ja sitten vasta harkitaan, olisiko se aate punainen vai sininen vai jotain muuta) puhumattamaan poliittisesta asiantuntemuksesta.

Kysynkin, mikä into puolueilla on oikeasti pyydellä listoille julkkiksia. Tottakai, äänikuninkaita ja -kuningattariahan heistä tulee. Mutta ehkä se jossain vaiheessa kolahtaa omaan nilkkaan, kun huomataan, että vaikka olisi kuinka hyvät avustajat ja virkamiehet ympärillä, niin oikeasti sen kansanedustajan itsekin pitää hahmottaa edes joitakin asioita. Ei saa riittää, että näyttää nätiltä Iltiksen haastattelussa tai että on menestynyt laulaja. Pitäisi ehkä olla muitakin ansioita ja jotakin sanottavaa. Tietty visio yhteiskunnan kehittämisestäkään ei olisi pahitteeksi...

Lopputulos nähdään sitten esimerkiksi kulttuuriministeri Tanja Saarelan (kesk) tapauksessa. Kansanedustaja Osmo Soininvaara (vihr) totesi 22.12.2006 PressiKlubi-ohjelmassa, kuinka ministeri Saarela on toistuvasti kieltäytynyt osallistumasta television asiaohjelmiin ja ei ole suostunut haastateltavaksi. On tietenkin ministerin velvollisuus olla oman hallinnonalaansa liittyen julkisuudessa! (Ei siis aviomiehiin tai moottoripyörämatkoihin liittyen.) Pistää mietityttämään, miksi ministeri kaihtaa työhönsä liittyvää julkisuutta, mutta muu julkisuus kyllä kelpaa.

Samaten 29.12.2006 Nykypäivässä ex-kulttuuriministeri Kaarina Dromerg (kok) nosti esiin, kuinka Saarela on jatkuvasti laiminlyönyt eduskunnan kyselytunteja. Esimerkiksi keväällä 2003 hän oli läsnä vaivaisella 20 prosentilla kyselytunneista. Yleensä poissaolot ovat olleet myös luvattomia. Luulisi, että ministeritason ihminen saa kalenterinsa ja työmatkansa järjestettyä niin, että voi olla eduskunnan kyseltävänä, erityisesti kun on hänen ministeriönsä ajankohtaisista asioista kysymys. Ainoat asiat, mitä Saarela ajoi kaudellaan, olivat ne sitten hyviä tai huonoja, torpattiin joko hallituksessa tai eduskunnassa. Voidaan siis perustellusti kysyä, onko hän onnistunut tehtävissään. Mutta siitähän päättävät äänestäjät maaliskuussa. Please, sanokaa, ettei vain nätti naama riitä!

Toivottavasti jokainen ehdokas on oikeasti tosissaan ehdolla. Ja toivottavasti jokainen valittu kansanedustaja myös ottaa työnsä tosissaan.

Tiistaina 2.1.2007 klo 17.14 - Hyvää uutta vuotta!

Se on sitten vuosi 2007. Vuodet tuntuvat kuluvan koko ajan vain nopeampaa tahtia kun ikää tulee lisää... Mitä sitä tulikaan viime vuonna tehtyä? Mitä on luvassa tänä vuonna?

Olin istumassa iltaa parin ystäväpariskunnan kanssa uuden vuoden aattona ja puhuimme muutamalla sanalla menneen vuoden kohokohdista kunkin elämässä. Jollakin se saattoi olla parisuhteen aloittaminen, jollain uusi työ, jollain opiskelupaikka. Minulla vuosi 2006 oli kaikin puolin vauhdikas ja uusia kokemuksia antava.

Suurin oma juttuni varmaan oli kansanedustajehdokkuus. Toukokuisessa jäsenäänestyksessä pärjäsin erittäin hyvin ja oli mukava lähteä suunnittelemaan kampanjaa, kun taustalla oli oman järjestöväen tuki. Olen ensimmäistä kertaa ehdolla eduskuntaan ja ehdokkuus on ollut mukavaa ja mielenkiintoista mutta välillä myös raskasta ja aikaavievää. Auttaa, kun tukena on ollut hyvä tiimi ja innokas porukka! Yksin ei ole tarvinnut pakertaa, kiitos siitä kuuluu kampanjaväelleni.

Omalla työuralla vuonna 2006 tapahtui myös. Duuni kokoomusnuorissa jatkui mutta pääsin muutamaksi kuukaudeksi tutustumaan myös puolustusministeriön seinien sisäpuolelle. Mikä tärkeintä, siellä tutustui hallinnonalan ammattilaisiin ja pääsi luomaan suhteita myös virkamiespuolelle. Eilen puolustusministeri Seppo Kääriäisen uuden vuoden vastaanotolla Säätytalolla olikin monta tuttua kasvoa, joiden kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia. Kaikki kyselivät, mitä vaalikampanjalle kuuluu ja lupasivat informoida hyvästä ehdokkaasta (minusta siis!) omille pirkanmaalaisille tutuilleen...

Viime vuoteeni mahtui myös annos kansainvälisyyttä. Aktivoiduin kunnolla kokoomusnuorten kv-työryhmässä ja vuoden aikana tulikin reissattua niin Itävallassa, Tanskassa, Yhdysvalloissa kuin Isossa-Britanniassakin kokousten ja seminaarien merkeissä. Oli upeaa tavata ihmisiä ympäri maailmaa, joita yhdistävät samanlaiset arvot ja aatteet. Kv toiminnan kohokohta oli luonnollisesti kädenpuristus ja sanasen vaihtaminen rautarouva Lady Margaret Thatcherin kanssa. Moni ei sillä pääsekään kehuskelemaan!

Mennyt vuosi oli kaiken kaikkiaan työntäyteinen ja vaalipainotteinen - heti megalomaanisten pressanvaalien jälkeen aloimme jo valmistautua eduskuntavaaleihin. Vuoden 2007 ensimmäiset pari kuukautta menee tiiviin kampanjatyön ja töiden parissa ja sitten vaalien jälkeen toivottavasti odottavat uudenlaiset haasteet!

Hyvä vinkki uuden vuoden lupauksesta kaikille: muistaa myös välillä hengähtää ja antaa itselleen aikaa tässä kiireisessä elämässä. Siinä on itselläkin välillä oppimista, täytyy tunnustaa :) Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Lauantaina 23.12.2006 klo 20.32 - Kuluneen vuoden mietteitä

Mennyt vuosi on ollut kaikin puolin mielenkiintoinen ja Kokoomuksenkin kannalta aika vaihderikas. Alkuvuotta leimasi presidentinvaalit ja suorastaan hurmiohenkiseksi kansanliikkeeksi kasvanut Sauli-ilmiö, joka melkein tuotti meille porvaripresidentin. Valitettavasti (omaa tulkintaani) toisen kierroksen ennakkoäänestys tuli liian pian, Paavo Lipponen teki 180-asteen käännäksen NATO-kannassaan yhdeksi päiväksi ja SAK lokakampanjoi, tuloksena Tarja Halosen niukka voitto. Mutta Sauli Niinistö tulee taas! Joten varautukaapa siihen, arvoisat demarit...

Pressanvaalien jälkeen gallupit näyttivät hyvältä ja olimme imagotutkimuksissa ykkösiä. Syksyllä alkanut Harri Jaskarin traaginen mediamyllytyskään ei saanut Kokoomuksen lukuja kovin paljon muutettua; kolme suurimman puolueen kannatuserot mahtuivat edelleen virhemarginaaliin. Tutkimuksen mukaan Kokoomus koettiin houkuttelevimmaksi puolueeksi kun taas SDP ylimielisimmäksi.

EU-puheenjohtajuuskauden takia hillitsimme oppositiopolitiikkamme. Puheenjohtajuuden voidaan katsoa menneen hyvin mutta Suomi jäänee myös ilman suurempaa gloriaa. Ei karseita epäonnistumisia mutta ei toisaalta mitään erityisen hyvääkään jäänyt käteen. Rutiinia, perussettiä. Business as usual.

Vaalikampanjat alkavat käynnistyä pian toden teolla. Kokoomus aloittikin jo suurista puolueista ensimmäisenä ottamalla korvat käyttöönsä. Kampanjaa hiotaan parhaillaan iskukuntoon ja lisää mielenkiintoisia avauksia lienee luvassa Pohjoisen Rautatiekadun suunnasta. Odotamme kaikki innolla! Kahvilat, kampanjabussit sekä puheenjohtajan maakuntakiertue syyhyttävät jo nyt vaalityön tekijöiden kätösiä.

Tänään on 85 päivää vaalien varsinaiseen äänestyspäivään (18.3.07). Ennen alati kiihtyvää kisaa vietämme kuitenkin joulun aikaa ja aloitamme uuden vuoden. Itse vietän joulun Oulussa perheeni ja vanhojen ystävien kanssa. Hiljentykää, rauhoittukaa, unohtakaaa arjen kiire ja nauttikaa joulusta!


Maanantaina 18.12.2006 klo 22.51 - EU-puheenjohtajuuden lopputunnelmissa

Tänään oli pitkästä aikaa Tampereen poliisin neuvottelukunnan kokous - viime kokouksen aikana olin kiinni Puolustusministeriössä. Kävimme läpi Tampereen EU-puheenjohtajuuskokousten turvallisuusjärjestelyjä ja hyvin tuntuivat poliisi ja virka-apua antaneet viranomaistahot olleen tilanteista kärryillä. Tampereellahan pidettiin sekä oikeus- ja sisäministerien epävirallinen kokous että Euromed eli Välimeri-yhteistyön kokous, joiden järjestelyissä onnistuttiinkin hyvin. Mellakointiin ja muihin häiriöihin oli Tampereella varauduttu ja ongelmilta säästyttiin. Ehkä vain liikenne- ja tiedotusjärjestelyissä saattoi olla parannettavaa. Joidenkin kansalaisten mielestä turvatoimet menivät överiksi mutta parempi katsoa kuin katua, sanon minä.

Illalla kokoomusnuorten EU-puheenjohtajuusillassa keskusteltiin Suomen kauden onnistumisista ja epäonnistumisista. MEP Alex Stubbin avustaja Tero Luoma johdatti aiheeseen. Libanonin kriisin hoito ja peruskokousrutiinit hoituivat hyvin mutta suurempia onnistumisia tai merkittäviä avauksia ei mielestäni nähty. Perustuslakikaan ei liikahtanut eteenpäin, jos ei Suomen omaa ratifiointia lasketa mukaan. Onneksi Saksan Angela Merkel ottanee asian hoitaakseen.

Venäjä-agenda nostettiin asialistalla korkealle mutta Suomi taisi enemmän huonontaa kuin parantaa tilannetta. Voidaan ajatella myös, että Suomen puheenjohtajakaudella ajatus EU:sta yhtenäisenä toimijana kärsi. Suomenkin johto puhui taas monella suulla, kun presidentti Tarja Halonen "varasti Vladimir Putinin", vaikka Matti Vanhasen puheenjohtajamaan pääministerinä olisi pitänyt johtaa keskusteluja.

Yleensä en ole voinut kehua Erkki Tuomiojaa juuri mistään mutta puheenjohtajuuskaudelta hän ansaitsee kiitokset. Kun Vanhanen piti vielä kesälomia, Tuomioja pakersi jo täyttä häkää kv kriisien kanssa. Paula Lehtomäki, yksi parhaimmista ministereistämme, hoiti hommansa myös hyvin. Demariministerien (Eero Heinäluoma, Kari Rajamäki, Leena Luhtanen) kielitaidottomuus ei tainnut tuoda paljon pisteitä kotiin. Aina ei voi turvautua tulkkeihin!

Itämeri-strategia jäi lapsen asemaan. Stubbin hienosti valmistelema työ jätettiin Suomen hallituksen ansiosta lähes huomiotta. Can't help but wonder, johtuiko se siitä, että Alex Stubb on kokoomuslainen ja opposition edustajan työn esilletuonti ei ollut punamultahallituksen listalla kärkisijoilla. Kokoomus päätti jo aikaa siten, että se tukee hallitusta tällä puolivuotiskaudella, koska puheenjohtajuus koettiin kansalliseksi asiaksi. Nyt kauden ollessa lopuillaan on kuitenkin hyvä pohtia hallituksen saavutuksia ja puutteita EU-johdossa. Lopputulos näkynee myös maalisvaalien tuloksessa.


Lauantai 15.12.2006 klo 15.50 - Taas yksi viikko takana

Nyt on ollut kaikin puolin kiireinen viikko, niin kiireinen, että ei ole paljon päiväkirjaan kirjoiteltu. Maanantaina ehdin käväistä Elinkeinoelämän Keskusliiton pitämässä tilaisuudessa Tampere-talolla. Leif Fagernäs ja kumppanit puhuivat tuttuun tapaan tiukkaa asiaa työn ja työllisyyden edistämisestä ja energiapolitiikasta.

Sieltä riensinkin Kokoomuksen Tampereen Aluejärjestön syyskokoukseen. Juha Kostiaisen jäädessä syrjään kokous valitsi äänestysluvuin 44-14 uudeksi puheenjohtajaksi Seppo Kovalan, joka nauttii myös suurta nuorten suosiota, vaikka arvokkaat 61 vuotta lasissa onkin. Varapuheenjohtajiksi nousi uutena Tero Arvonen ja vanhana jatkaa Saara Saarteinen, molemmat alle kolmekymppisiä. Nuorten edustus myös kokousväestä oli valtaisa! Kiva nähdä, että ainakin kokoomuksella on paljon nuoria aktiiveja, joihin "ukot" myös luottavat ja antavat vastuuta. Kaikissa puolueissa ei näin ole.

Tiistaina olin illan Valkeakoskella Pirkanmaan Kokoomuksen piirikokouksessa. Olin paikalla kaksoisroolissa; piiritoimiston työntekijänä ottamassa vastaan valtakirjoja ja sitten ehdokkaana myöhemmin illalla, kun me ehdokkaat esittäydyimme reilu 70-henkiselle yleisölle. Kansanedustajista paikalla olivat Arto Satonen, Heikki A. Ollila ja ajankohtaiskatsauksen pitämään tullut Kimmo Sasi. Paluumatkan Tampereelle tulin Kimmon kyydissä ja pohdimmekin, mitä kaikkea voisimme järkätä yhdessä kampanjointiin liittyen. Pidämme yhteisen tilaisuuden ainakin la 30.12. Tammelan torilla, klo 10.30-1200. Tervetuloa paikalle!

Keskiviikkona meinasi kaikki mennä pieleen. Minulla oli aika varattu tutulta kampaajalta, joka perui viime hetkellä tärkeän menon takia. Siinä sitten vauhdilla vapaata kampaamoaikaa etsimään, kun vaalikuvaukseni painoi jo päälle. Noh, kampaamosta sain ajan mutta menin väärään liikkeeseen ja kai minua hieman väärin puhelimessa neuvottiinkin :) Noh, fleda saatiin lopulta kuntoon mutta sitten en kuitenkaan ehtinyt Vammalan bussiin (ystäväni valokuvaamostudio on Vammalassa ja olimme sopineet, että menen sinne studioon kuvattavaksi). Eli tunnin odotus. Onneksi ulkona tihkutti vettä, joten tukka olikin jo piikkisuora perille päästessä... En ollut ehtinyt syömään mitään koko päivänä, joten pinnakin oli kireällä. Lopulta saimme kuitenkin yli 230 kuvaa otettua, joista varmasti löydetään pari tarpeeksi edustuskelpoistakin versiota, hope so. Illalla vaalitiimini kokoontui piiritoimistolla ja saimme hyvin taas sovittua asioita eteenpäin; mitä kampanjatuotteita tilataan, mitä tilaisuuksia järjestetään... Paljon on vielä tehtävää!

Torstai meni tiiviisti töissä ja iltatapäivällä oli osaamis- ja elinkeinolautakunnan kokous, viimeinen tällä kokoonpanolla. Puheenjohtaja Seppo Mäkinen vaihtuu apulaispormestari Irja Tuloseen tilaajalautakunnan johtajana vuodenvaihteessa. Muutenkin muutoksia kokoonpanoon tulee, noin puolet porukasta vaihtuu. Kaupunginvaltuusto oli keskiviikkona päättänyt uudet luottamushenkilöpaikat vuosiksi 2007-2008. Itse jatka osaamis- ja elinkeinolautakunnassa ja lisäksi saan varajäsenyyden lasten ja nuorten palvelujen lautakunnasta. Hieno homma! Duunimäärä tietysti kasvaa, mutta asiat ovat todella mielenkiintoisia ja tärkeitä, joten niiden parissa on todella miellyttävä tehdä töitä.

Torstai-ilta päättyi lautakunnan ja toisen asteen johtokunnan pikkujouluihin Tampereen ammattiopiston Pyynikin ammattioppilaitoksen oppilaiden tarjoiluista nauttien. Pöydät notkuivat monenlaista hyvää pöperöä ja luottamushenkilöitä muistettiin vielä hienolla leikkuulaudalla, talon leivällä ja kirjalla. Minun piti lähteä kesken pois, koska veljeni oli tyttöystävänsä kanssa poikkeamassa Tampereella matkalla Pirkkalan lentosemalle ja olimme sopineet tapaavamme illalla. Ryanair lennättää jengiä näppärästi keskelle Eurooppaa - Pirkkalan lentokentän laatuun ja mahdollisuuksiin tuleekin satsata, jotta se saadaan aidoksi kilpailijaksi Helsinki-Vantaalle.

Tunnin päästä lähden Espoon Tapiolaan moikkamaan vanhoja kamuja. On lukioaikaisen parhaan kaverini 27v. synttärit! Juhlat loppuvat omalta osaltani lyhyeen, koska huomenna mennään parin tiimiläisen kanssa (n. klo 11-15) Nokian torille kuuntelemaan korvat höröllä nokialaisten kuulumisia. Sitten taas alkaakin uusi viikko ja joulun odotus...


Keskiviikko 6.12.2006 klo 12.24 - Itsenäisyyspäivän mietteitä

Hyvää Itsenäisyyspäivää, 89-vuotias Isänmaa!

Nyt on aika kiittää menneitä sukupolvia niiden tekemästä työstä meidän vapautemme eteen. Nuoremmat sukupolvemme eivät ole koskaan kurjuutta, köyhyyttä ja sotaa kokeneet ja hyvä niin. Me emme saa kuitenkaan unohtaa harvenevan veteraanisukupolven uhrauksia emmekä sodan jaloissa syntyneen sukupolven tekoja tämän maan rakentamisessa. Tämä kaikki hyvinvointi ympärillämme ei ole tullut itsestään eikä annettuna.

Nyt meillä on hyvin erilainen yhteiskunta kuin menneinä vuosikymmeninä. Pienestä, agraarisesta maasta kasvoi kilpailukykyinen menestystarina. Olemme rikkaampia kuin koskaan, meillä on uusimmat tietoyhteiskunnan vempaimet, olemme kansainvälisesti menestyneitä ja elämme hyvinvoinnissa. Olemme päässeet nauttimaan Euroopan integraation tuomasta 60 vuoden rauhasta ja pystyneet keskittymään vaurauden ja vakauden luomiseen.

Olemme mukana kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa turvaamassa rauhaa myös muaalla maailmassa. Maailman muuttuessa myös uhkakuvat ovat osittain muuttuneet. Järki on kuitenkin pidettävä päässä tulevaisuudessakin ja turvallisuusympäristömme muutoksia on tarkasteltava herkeämättä. Suomalaisesta puolustuskyvystä ei saa tinkiä! Pienen maan ei myöskään ole hyvä olla yksin. Toinen maailmansota näytti, että puolueeton pieni maa on vain suurvaltojen pelinappula isommilla shakkilaudoilla.

Vapaan ja itsenäisen maan kansalaisina on velvollisuutemme myös tehdä osuutemme niiden eteen, jotka nyt taistelevat vapauden puolesta. Sananvapaus ja ihmisoikeudet ovat vaarassa aivan lähialueillamme vielä tänäänkin. Ihmiset joutuvat elämään pelossa mielipiteittensä vuoksi Euroopassakin. Sotavuotemme opettivat, että suurenkaan uhan edessä ei saa lannistua. Vapaus ja voitto on mahdollinen!

Vilpitön kiitos Isänmaamme rakentajille ja suojelijoille. Ilman teitä ei olisi vapaata Suomea, suomalaista elämänmuotoa ja hyvinvoivaa huomista. Kiitos ja hyvää Itsenäisyyspäivää jokaiselle suomalaiselle!


Maanantai 4.12.2006 klo 19.50 - Rauhan ja vapauden puolustamista eilen ja huomenna

Tänään on Tampereella muistettu Suomen rauhanturvaamisen 50-vuotista taipaletta. Kaikki alkoi Suezilta 1956 ja nyt sotilaamme valmistautuvat ottamaan päivystysvuoron osana EU Battle Groups -osastoa. Yhteensä 32 000 suomalaista on ollut rauhaa turvaamassa yhteensä 29 operaatiossa, tällä hetkellä 900 suomalaista palvelee 11 operaatiossa.

Paljon on muuttunut. Suomalaiset ovat palvelleet perinteisesti YK:n lipun alla mutta 1990-luvulta lähtien myös Euroopan Unionin ja Naton johtamissa operaatioissa. Suomalaisten vahvuutena on ollut vankka osaaminen ja koulutustausta sekä suuresta reserviosuudesta johtuen kyky ymmärtää siviiliväestön tarpeita ja yhteiskunnan jälleenrakentamista. Siviili- ja sotilasyhteistyössä Suomi onkin edelläkävijä.

Ollessani töissä Puolustusministeriössä osallistuin Hietaniemen hautausmaalla 29.5.2006 pidettyyn rauhanturvaamistehtävissä menehtyneiden suomalaisten muistomerkin paljastamistilaisuuteen. Me olemme paljon velkaa myös 45 palveluksessa menehtyneille suomalaisille rauhanturvaajille. Jokainen operaatio sisältää riskinsä mutta operaatioihin lähtevät sotilaat ovat valmiit astumaan vaarankin tielle rauhan ja kansainvälisen vakauden takia. Ihailtavaa.

Palasin myöhään eilen illalla Lontoosta, jossa olin konservatiivinuorten maailmanlaajuisessa kokouksessa viiden päivän ajan. Tapasin brittien konservatiivipuolueen puheenjohtaja David Cameronin, joka toivottavasti vie konservatiivit vaalivoittoon seuraavissa parlamenttivaaleissa ja nousee uudeksi pääministeriksi. Britannian päämininistereistä kaikki varmasti muistavat "rautarouva" Lady Margaret Thatcherin. Kättelin häntä Lontoossa yksityisjuhlissa perjantaina. Oli aivan uskomaton fiilis tavata yksi poliittisista esikuvistani! Britannian ensimmäinen naispääministeri, joka kaudellaan 1979-1990 nosti Britannian taloudellisesta ahdingosta ja oli avainasemassa kommunismin voittamisessa ja vapauden takaamisessa maailmalla. Vielä 81-vuotiaana aivan uskomaton nainen!

Sauli Niinistö piti tänään lehdistötilaisuuden, jossa hän oletetusti ilmoitti lähtevänsä ehdolle eduskuntavaaleissa Uudellamaalta. Lämpimästi tervetuloa, Sauli! Tarvitsemme hänen kaltaisiaan valtiomiehiä pitämään huolta niin suomalaisesta työstä, taloudesta kuin turvallisuudestakin. Kuten kokenut Carl Bildt Ruotsissa, voisi Sauli Niinistö olla esimerkiksi oivallinen ulkoministeri ensi vaalikaudella. Euroopan sydämessä vuosia työskennelleenä Niinistöllä on arvokkaat kontaktit ja kokemus tehdä työtä Suomen, Euroopan ja maailman turvallisuuden ja vapauden eteen huomennakin.


Keskiviikko 22.11.2006, klo 20.03 - Turvallisuuden monet kasvot

Mitä ymmärrämme turvallisuudella? Turvallisuus on muutakin kuin "kovaa" turvallisuutta eli turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Pari viikkoa sitten olin panelistina kansanedustaja Oras Tynkkysen, majuri Matti Soinin ja taloustieteilijä Panu Poutvaaran kanssa keskustelemassa asevelvollisuuden tulevaisuudesta. Hyvin tärkeä aihe, mutta vain pintaraapaisu kokonaisturvallisuudesta. Kokonaismaanpuolustuskin käsittää sotilaallisen puolen lisäksi siviiliaspektin, joka on nousemassa suurempaan rooliin uhkakuvien monipuolistuessa. Esimerkiksi vastatessamme ympäristöuhkiin ja kansainväliseen rikollisuuteen, aseiksemme ei riitä rynnäkkökiväärit. Tämä tulee ottaa huomioon myös asevelvollisuuden kehittämistä mietittäessä.

Energiapolitiikka on myös turvallisuuspolitiikkaa: miten kylmillä pakkasilla ja varsinkin kriisioloissa takaamme sähkön- ja lämmönsaannin, ilman että olemme riippuvaisia muista valtioista. Myös elintarviketurvallisuus ja esimerkiksi puhtaan veden saanti ovat turva-asioita, joita kuitenkin Suomessa pidämme itsestäänselvyyksinä. Tulevaisuudessa taistelu resursseista, kuten puhtaasta vedestä, saattaa olla yhä enenevässä määrin turvallisuusasia. Tämän huomaamme esimerkiksi Lähi-idässä. Lintuinfluenssa ja muut taudit saattaavat olla kohtalokkaita ihmiskunnan tulevaisuudelle.

Voimme puhua myös arjen turvallisuudesta. Se oli aiheena Pirkkalan Kokoomuksen juhlaseminaarissa lauantaina 18.11., jossa muun muassa puolueen varapuheenjohtaja Jari Koskinen oli panelistina. Keskusteluissa nousi esiin huoli vanhusten turvallisuudesta, ihmisten taloudellisesta ahdingosta ja ammattimaistuvasta rikollisuudesta.

Erityinen huoli minulla on lasten asemasta. Lapset ja nuoret kärsivät vanhempien päihteiden väärinkäytöksistä ja välinpitämättömyydestä. Turvattomista lapsista kasvaa turvattomia nuoria, joiden tie pahimmassa tapauksessa johtaa syrjäytymisen ja laittomuuksien tielle. Viidesosa nuoristamme kärsii mielenterveyden häiriöistä. Tämä on hälyyttävää. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuutemme, joten he tarvitsevat erityistä suojeluamme. Tätä yritimme muistuttaa myös tiimini ja Minijellonien kanssa maanantaina Lasten oikeuksien päivän tempauksellamme. Aika harva kadullakulkija tiesi, että tällainen päivä on edes olemassa.

Mitä turvallisuus lopulta on? Se on jokapäiväisiä asioita: se on lähimmäisistä välittämistä ja sitä, että saa kulkea rauhassa kadulla. Ennen kaikkea se on sitä, että voimme elää vapaassa yhteiskunnassa, jossa laki suojelee kansalaisia valtion mielivallalta ja että voimme elää haluamamme elämää. Sen vuoksi, turvallisuutemme vuoksi, on meidän kaikkien tehtävä osuutemme.


Keskiviikko 15.11.2006, klo 21.13 - Kokoomus kuuntelee - toisin kuin muut

Kansallinen Kokoomus avasi eilen Korva-kiertueen Espoon Tapiolassa. Kokoomus kuuntelee koko maan kattavalla kiertueellaan herkällä korvalla kansalaisten huolia ja rakentaa vaalikampanjaansa aivan tavallisten ihmisten ongelmiin ratkaisuja hakien. Korvailla voi netissä: http://www.kokoomuskuuntelee.fi/ ja siellä voi myös liittyä puheenjohtaja Jyrki Kataisen pääministeriklubiin.

Meille toreilla ja turuilla vaalityötä tekeville ehdokkaille äänestäjien kuunteleminen onkin ensiarvoisen tärkeää! Voisi kuvitella, että kansalaisten mielipiteillä olisi merkitystä muillekin puolueille, mutta toisin on.

On aivan käsittämätöntä, että demarit ja keskusta kuvittelevat voivansa hiljentää suut esimerkiksi liittyen puolustuspoliittiseen keskusteluun. Johtavien demari- ja kepupoliitikkojen suusta on kuulunut mitä ihmeellisimpiä kommentteja, jotka eivät todellakaan istu länsimaiseen demokratiaan. Vaalien alla ei saa käydä keskustelua puolustuspolitiikasta, Nato-ratkaisu on jäissä ainakin seuraavan vaalikauden ajan jne... Häh?

Siis anteeksi vaan, onko minulle jäänyt aivan virheellinen kuva edustuksellisesta demokratiasta? Jotain mainintaa lienee perustuslaissakin tästä pikkujutusta: Suomessa valta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Eikö niin, Matti Vanhanen, eikö niin, Paavo Lipponen ja kumppanit?

Vaalitulos ratkaisee eduskunnan kokoonpanon. Puolueiden saamien kannatusten ja hallitusneuvottelujen pohjalta muodostetaan uusi hallitus. Tuo poppoo tulee päättämään, miten esimerkiksi puolustusasioissa edetään ja uusi hallitus hyväksyy turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon 2008. Eli nykyisillä ministereillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä! Heillä ei ole varsinkaan minkään valtakunnan asemaa mennä neuvomaan seuraajiaan, joita kansa ei ole vielä edes valinnut!

Näköjään Keskusta ja SDP eivät paljoa perusta avoimuuden ja keskustelun päälle. Kansalaisten mielipiteillä ei taida olla juuri väliä eikä tulevaa äänestystulostakaan tunnuta kunnioittavan. On sinänsä hyvä, että kansalaisilla on asia tiedossa jo uurnille astellessaan. Äänestäjillä onkin nyt mahdollisuus vaikuttaa siihen, halutaanko kansalaisten mielipiteille piupaut antavan punamullan jatkaa vai annetaanko ihmisiä kuuntelevalle Kokoomukselle mahdollisuus luoda terveempää poliittista kulttuuria Suomeen.


Sunnuntai 5.11.2006 klo 19.05 - Nuoret vaikuttajat vaikuttamaan!

Palasin illan suussa Porin Yyteristä Kokoomuksen Nuorten Liiton liittokokouksesta, jossa valittiin ensi vuoden liittohallitus ja hyväksyttiin tavoiteohjelma ja toimintasuunnitelma. Pirkanmaalta liittohallitukseen nousi tulevaisuuden voimanainen Sini Korpinen. Puheenjohtaja Tuomas Nurmelan (joka on muuten suositeltava kansanedustajaehdokas kaikille helsinkiläisille!) kausihan on kesken ja uusi puhis valitaan vasta ensi vuonna, mutta neuvoteltavaa ja linjattavaa kuitenkin riitti ja aloitteista äänestettiin kiihkeästi. Kokoomusnuoret ovat aina osanneet aktiivisen politiikanteon ja oli hieno nähdä, että vielä löytyy poliittisesti osaavia nuoria. Kuinkahan moni heistä nousee vielä merkittäviksi yhteiskunnallisiksi johtajiksi? Veikkaan että aika moni... Mainittakoot entisistä kokoomusnuorten aktiiveista mm. Jyrki Katainen, Piia-Noora Kauppi, Ben Zyskowicz ja Kimmo Sasi. Kaikki heistä aloittivat edustajuransa alle 30-vuotiaina, ja katsokaas missä he ovat tänään!

Olen ollut mukana Valtikka.fi-koulukiertueella ja useissa koulujen järjestämissä vaalipaneeleissa, joissa on keskusteltu nuorten vaikuttamisesta ja siitä, miksi politiikka ei kiinnosta nuoria sukupolvia. Nuoret äänestävät jopa 10-18% laiskemmin kuin vanhemmat sukupolvet. Politiikka koetaan vieraaksi ja kaukaiseksi asiaksi vaikka oikeasti politiikka vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme ja myös nuorten asioihin. Nuoria luulisi kiinnostavan mm. opetuksen laatu, tulevat koulutus- ja työmahdollisuudet sekä ympäristömme tila tulevaisuudessa. Onkin meidän poliitiikkojen vastuulla esittää asiat siten, että nuoretkin kokevat politiikan omakseen. Väitän, että kyllä politiikkaa nuoriakin kiinnostaa, jos pystymme tarjoamaan heille mielekkäitä vaikuttamiskanavia ja aitoja mahdollisuuksia päätöksentekoon. Jos suhtaudumme positiivisesti nuorten asemaan yhteiskunnassa, kannustamme samalla nuoria mukaan päätöksentekoon. Politiikkaa nuorentamalla ja nuoriin ehdokkaisiin satsaamalla saamme varmasti myös nuorten ääntä kuuluviin paremmin.

Moni nuori varmaan ajattelee, että mikään ei muutu vaikka kuinka äänestäisi ja ketä. Yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden mukaan jokaisella on yksi ääni, joten nuorella kansalaisella on yhtä suuri valta vaikuttaa parlamentin kokoonpanoon kuin vanhemmilla yhteiskuntamme jäsenilläkin. Todellisuudessa eduskunnassa tapahtuu aika paljon vaihtuvuutta vaaleissa ja uusia kasvoja nousee päättämään asioistamme eduskuntaan joka neljäs vuosi. Toivottavasti myös vaaleissa 2007 saamme hieman uutta verta ja uusia ajatuksia eduskuntaan. Vanhempikin edustaja voi ajaa nuorten ja opiskelijoiden asiaa mutta nuorella edustajalla on nuorten ongelmat vielä selkeästi muistissa ja tuoreet ideat yhteiskunnan kehittämiseksi hallussa. Suhteessa väestörakenteeseen, 200 kansanedustajasta 40 tulisi olla alle kolmekymppisiä - nyt heitä on tietääkseni vain yksi! Vetoankin kaikenikäisiin ihmisiin: äänestäkää nuorta ehdokasta maaliskuun vaaleissa. Vain nuoria tukemalla voimme taata tulevaisuuden rakentamisen.


Sunnuntai 29.10. klo 21.46 - "Vain menestyvät yritykset luovat kasvua ja hyvinvointia! "

Perjantaina osallistuin Pirkanmaan Kokoomuksen ajankohtaisseminaariin. Puhujina oli alojensa korkean tason ammattilaisia. Haluan erityisesti parilla sanalla kertoa heistä yhden, Elinkeinoelämän keskusliiton apulaisjohtaja Eeva-Liisa Inkeroisen, näkemyksistä. Hän puhui täyttä asiaa kertoessaan hyvinvoinnin perusteista; vain menestyvät yritykset luovat kasvua ja hyvinvointia!

Vaikka nyt taloudessa lujaa menisikin, on pilviä taivaalla: työllisyys ei ole parantunut talouskasvun tahdissa samalla kun väestön ikääntyminen kasvattaa menojamme olennaisesti tulevaisuudessa. EU-maista Suomessa on kolmanneksi korkeimmat työvoimakustannukset ja suomalainen vuosityöaika on suhteellisen lyhyt verrattuna muihin maihin, millä on varmasti vaikutuksia yhteiskunnallemme. Nyt ei voi jämähtää paikalleen vaan on todellakin alettava tehdä töitä tulevaisuuden eteen! Rohkeitakin päätöksiä tarvitaan.

Inkeroisen lääkkeet ovat samat kuin minullakin: verojen ja työnantajamaksujen alentaminen, julkisen sektorin toimintatapojen uudistaminen, yksityisen sektorin parempi hyödyntäminen ja joustavuuden lisääminen työmarkkinoilla. Talouskasvun perustana tulee olla työpanos ja tuottavuus, kuten Inkeroinen asian ilmaisi. Sosiaali- ja työttömyysturvan sekä verotuksen tulee olla työhön kannustavia. Kuten Sauli Niinistö presidentinvaalien alla totesi: hyvinvointi syntyy vain työtä tekemällä! Eli se kuuluisa kakku pitää ensin leipoa ja sitten vasta jakaa...


Keskiviikko 25.10. klo 23.45 - Tulevaisuuden energialähteistä

Minut valittiin toissailtana Ydinenergianuorten puheenjohtajaksi. Kauteni alkaa 1.1.2007. Siihen asti vakaalla otteella järjestöä luotsaa puheenjohtaja Ville Väkeväinen.

Energiapolitiikka on ollut pinnalla viime aikojen keskusteluissa ja uskonkin siitä tulevan yksi eduskuntavaalien keskustelunaiheista. Viime talviset Venäjän energiakikkailut ja jatkuva huoli ilmastonmuutoksesta ovat oleet nostamassa energia-asioita keskusteluun. Hyvä niin! Suomen EU-puheenjohtajakaudella EU:n energiapolitiikka (tai sen puute) on puhuttanut kokousväkeä. Tällä hetkellä myös EU ja Yhdysvallat keskustelevat Helsingissä ilmastonmuutoksesta ja energiaratkaisuista.

Sähkönkulutus Suomessa kasvaa. Toki jokainen meistä voi tehdä myös jotain sähkönkulutuksen säästämiseksi. Yksittäinen kuluttaja voi tehdä kuitenkin oikeastaan aika vähän, sillä koti- ja maataloudet käyttävät vain vajaa neljänneksen sähkön kokonaiskulutuksesta kun teollisuuteen ja rakentamiseen kuluu noin 54%. Palveluihin ja muuhun kulutukseen menee vajaa viidennes sähkönkulutuksestamme (tiedot vuodelta 2004). 30 vuodessa energiantarve on tuplaantunut ja sähkönkulutus on jopa nelinkertaistunut. Suomi on toki pieni tekijä verrattuna muihin maihin, esimerkiksi EU-maista Suomi kuluttaa vain 3% sähköä vuodessa Saksan ja Ranskan kummankin kuluttaessa vajaa kuusinkertaisesti sama määrä vuosittain.

Miten katamme tulevaisuudessa kasvavan energiantarpeen? Miten samalla suojelemme luontoamme ja torjumme ilmastonmuutoksen?

Sähkön tuottamiseksi tarvitsemme niin uusiutuvien energianlähteiden käyttöä kuin uuden perusvoimakapasiteetin rakentamista. Energiapoliitiikan on oltava kokonaisvaltaista ja useat erilaiset energiantuotantotavat mukaanottavaa. Vuoden 2005 Suomen sähkönhankinnasta tuotettiinkin ydinvoimalla reilu neljännes, vesivoimalla n. 15%, biopolttoaineella kymmenesosa ja nettotuonnilla viidennes.

Pahin uhka ilmastollemme on hilidioksidipäästöjä tuottavat fossiliset polttoaineet. Ydinvoima on halvin vaihtoehto päästövähennysten aikaansaamiseksi. Tarvitsemme kuudennen ydinvoimalan, johon poliittisella tasolla onkin jo sitouduttu. Merikaapelikeskustelu on lisännyt positiivista suhtautumista kotimaiseen ydinvoimaan. Ydinvoiman kannatus Suomessa on noin 60% paikkeilla, naisten suhtautuessa siihen kuitenkin edelleen miehiä selvästi nihkeämmin.

Tarvitsemme lisäksi vesivoimaa tasaamaan vuorokausittaisia kulutuksen vaihteluita. Erityisesti Pohjois-Suomessa on paljon käyttämätöntä vesivoimapotentiaalia. Jätteenpolttoa on myös käytettävä nykyistä enemmän. Tuulivoima on valitettavasti kovin tehotonta; sen mahdollisuuksien on arvioitu olevan marginaalisia, maksimissaankin vain n. 1% (nykyään 0,2%) sähköntuotosta. Muita uusiutuvia energiamuotoja tulee ottaa enstistä enemmän käyttöön ja teknologiaan ja tutkimukseen satsaamalla saatamme keksiä tulevaisuudessa entistä parempia energiantuotantotapoja!

Meidän on oltava entistä omavaraisempia energiantuotannon suhteen. Lähes 70% energian kokonaiskulutuksesta tuodaan Suomeen ulkomailta. Olemme riippuvaisia erityisesti Venäjästä; Suomen kokonaisenergiasta noin 50% on Venäjältä! Kaasustamme 100% ja öljystämmekin 80%tulee itänaapuristamme.

Resurssit ovat olleet aina jonkinlaisessa roolissa maailman konflikteissa. Nytkin olemme nähneet energiaa käytettäneen valtapoltiikan välineenä. On kansallisen turvallisuutemmekin kannalta tärkeää, että satsaamme omaan energianhuoltovarmuuteemme ja olemme omavaraisia ja panostamme kotimaiseen, turvalliseen perusvoimakapasiteettiin.


Perjantai 20.10.2006 klo 15.27 - Nettipäiväkirjan avaus

Uudet nettisivuni avautuvat tänään klo 16.00, tervetuloa tsekkaamaan uusi aluevaltaukseni!

Tämä viikko on mennyt touhutessa. Viime viikonloppuna olimme tiimini kanssa mökillä suunnittelemassa kampanjastrategiaa ja tämä viikko on mennyt pitkälti uusien sivujeni valmistelussa. Otan mielelläni kommentteja vastaan sivujeni ilmeestä, toimivuudesta ja sisällöstä :)

Tiistaina osaamis- ja elinkeinolautakunnan kokouksessa käsittelimme matkailutoimen yhtiöittämistä. Tarkoituksena on luoda GoTampere Oy, joka koordinoisi Tampereen seutukunnan ja toivottavasti myös koko Pirkanmaan matkailua. Toivottavasti mahdollisimman moni kunta lähtee mukaan tähän projektiin! Tampere lienee Helsingin jälkeen vetävin alue matkailussa mutta paljon on vielä käyttämättömiä mahdollisuuksia. Lautakunnasta juoksinkin sitten Kokoomuksen Tampereen Aluejärjestön kokoukseen, jossa käsittelimme ajankohtaisia poliittisia asioita.

Keskiviikko meni Finlandia-talolla Perheyritystapahtumassa. Arkadia 2007 -koulutusryhmämme (nuoret kansanedustajaehdokkaat eri puolueista koko maan alueelta) oli kutsuttuna tähän koko päivän tilaisuuteen, jossa kuulimme eri alustuksia ja osallistuimme work shopeihin liittyen perheyrityksiin. Jopa yli 80 % kaikista yrityksistämme on perheyrityksiä ja ne työllistävät yli puolet yksityisen sektorin työvoimasta! Kyse ei siis ole pikkujutusta. Suurena haasteena onkin, miten perheyritykset hoitavat lähitulevaisuudessa häämöttävän sukupolvenvaihdoksen. On laskettu, että 70-80 000 yrittäjää luopuu yrittäjyydestä lähivuosina; sukupolvenvaihdos on tiedossa yli 49 %:lla yrityksistä, 26 % myydään ja 7 % lopettaa kokonaan. Tässä tulee valtiovallankin ottaa vastuuta ja miettiä, mitä esimerkiksi perintöverolle tulisi tehdä sukupolvenvaihdoksen helpottamiseksi.

Loppuviikko menikin töiden parissa ja tämäniltaisia bileitä järjestellessä - sekä jo mainittujen uusien nettisivujen suunnittelussa. Huomenna menen Helsinkiin Kansion Nato-akatemiaan Eduskuntatalolle ja sunnuntai menee varmaan rästitöitä tehdessä...

Toivottavasti illan vaalikekkerit Boomilaaksossa menevät hyvin! On vaikea arvioida, paljonko väkeä on tulossa paikalle... Vielä ehdit itsekin mukaan, paikkana siis Boomilaakso Vuolteenkatu 20:ssa, bileet alkavat klo 20 ja bändi Fragile ryntää lavalle klo 21!

Hauskaa viikonloppua!