HENNAN TARINA

Olen syntynyt Espoossa 29. kesäkuuta vuonna 1979. Kun olin 6-vuotias, muutimme isäni työn perässä Ouluun, jossa vietin nuoruuteni. Kävin ensimmäiset kouluvuoteni vain neliluokkaisessa pienessä puutalokoulussa, mistä siirryin sitten suurempaan kouluun Herukkaan ja yläasteelle pari vuotta myöhemmin. Lukiokseni valitsin, toisin kuin kaikki kaverini, Oulun Lyseon lukion, sen tarjoamien hyvin koulutusmahdollisuuksien vuoksi. Lyska oli silloin Oulun korketasoisin lukio, jonka kolme presidenttiämmekin on käynyt. Luin pitkät matikat ja muutenkin monipuolisesti, kieliäkin. Kuvaamataitopainotteinen linja oli myös valintani.

Yhteiskunnallinen herääminen

Lukion alkutapaleilla aloin kuitenkin tosissani kiinnostua historiasta ja yhteiskuntatieteistä ja monen teinin tapaan mietin vakavasti maailman menoa ja kaiken tarkoitusta. Maailmanpolitiikka antiikista tähän päivään, sodan ja rauhan kysymykset, yhteiskunnallinen päätöksenteko ja valtarakenteet kiinnostivat silloin ja kiinnostavat edelleen. Miten nykydemokratiaan on päädytty? Mitä oli ennen kansallisvaltioita ja mitä on niiden jälkeen? Miten poliittinen johtajuus perustellaan ja miten kansan tahto milloinkin toteutuu? Mielenkiintoiseksi asian tekee juuri historiallinen perspektiivi. Tosin yksi asia ei muutu: ihminen. Ihmisen ominaisuudet ja kyky suuriin tekoihin mutta myös äärimmäiseen pahuuteen ovat aina askarruttaneet minua. Tämä inhimillisyys näkyy myös politiikassa ja kansainvälisissä suhteissa. Omaa minääni nuorena plikkana etsiessäni, koin tämän mission tärkeäksi ja juuri minun elämäni tehtäväksi.

Kurkkusalaatit päälle

Kirjoitin keväällä 1998 Oulun lyseon lukiosta. Olin ollut kiinnostunut kansainvälisistä suhteista sekä Suomen historiasta jo nuoresta asti, mistä kumpusi myös mielenkiinto oman kotipihani ja suomalaisen elämänmuodon säilyttämiseen. Pidinkin omana velvollisuutenani osallistua maamme puolustamiseen. Olin ollut partiossa 8-vuotiaasta, joten city-tytölle oli maastossa selviytyminen jo tuttua. Suvussani ei ole ammattiupseereita eikä juuri maanpuolustusaktiiveja, joten into lähti omasta kiinnostuksesta. Astuin palvelukseen heti kirjoitusten jälkeen heinäkuussa 1998. Palvelin Sodankylän Jääkäriprikaatissa ja Haminan Kärkikomppaniassa RU-kurssilla 213. Sodankylään palattuani palvelin ensin kokelaana alokkaiden parissa ja sitten AUK:ssa kouluttamassa tulevia aliupseereita. Kotiuduin reservin vänrikkinä heinäkuussa 1999, tietääkseni JPr:n ensimmäisenä naispuolisena jääkärivänrikkinä. Maanpuolustustyö on säilynyt rakkaana harrastuksena näihin päiviin asti.

Opintoputkeen

En tuntenut Tampereelta ketään tänne muuttaessani, mutta halusin Tampereen opiskelupaikakseni. Lyhyen ajan ehdin opiskella Oulussakin, kunnes muutin tammikuussa 2001 nykyiseen kotikaupunkiini. Opintoja on kertynyt noin 200 opintoviikkoa. Pääaineeni on kansainvälinen politiikka, jonka sivussa olen lukenut hallintotiedettä, valtio-oppia sekä eurooppalaista ja kansainvälistä politiikkaa. Lisäksi olen opiskellut Maanpuolustuskorkealoululla strategiaa ja turvallisuuspolitiikkaa. Graduni käsittelee Naton ja Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan strategista kumppanuutta nykyisiin turvallisuusuhkiin vastatessa, näkökulmana neorealistinen teoria.

Perhetaustaa

Perheeseeni kuuluvat 1947 syntyneet vanhemmat. Isäni on diplomi-insinööri ja yrityskehitysasiantuntija ja äitini on erikoissairaanhoitaja. 1974 syntynyt sähkötekniikkaa opiskellut isoveljeni on ehtinyt mm. johtamaan tietoliikennealan testilaboratoriota Etelä-Koreassa asti ja työskentelee nyt projektipäällikkönä Oulussa, jossa vanhempani myös edelleen asuvat. Vanhempieni kotitaustat ovat maatiloilta pohjoisesta. Pappani lapsuuden juuret olivat Karjalassa, minkä takia sodan opetukset ovat myös minulle tärkeitä. Meillä ei kotona juuri puhuttu politiikkaa, vaikka toinen pappani olikin ennen syntymääni aktiivisesti mukana Muhoksen kunnallispolitiikassa maalaisliiton riveistä ja taisi hän kerran olla eduskuntavaaliehdokkaanakin. Itse olen kuitenkin puoluevalintani ja muutkin arvoni aikuisiällä pähkäillyt, vaikka kasvatuksessamme varmasti porvarillisia arvoja vaalittiinkin.

Työhistoriasta

Työaktiivisuuttani ja asioihin paneutumistani ei voine moittia. Omaan korkean työmoraalin ja olen tehnyt kaikenlaista hommaa oman elintason siedettävänä pitämiseksi. Eka duunini oli ns. tonninuorena lukiolaisena Oulussa eräässä vanhainkodissa. Oli julmaa nähdä, kuinka yksinäisiä mummot ja papat olivatkaan ja miten pienikin hetki heidän kanssaan valaisi heidän koko päivänsä. Kotona taisin autella jonkin verran myös raksahommissa, mutta se työ taisi olla enemmän ruokapalkalla... Heti intin jälkeen sain töitä siivoojana ja puunailinkin koko kesän 1999 Oulussa VTT:n tiloja. Jatkoin läpi koko vuoden ilta- ja viikonloppusiivoojana opiskelujen ohessa. Sen jälkeen olin vuosia töissä mm. vaatemyyjänä. Nämä ei-koulutusta-vastaavat-työt ovat antaneet minulle paljon: olen oppinut tuntemaan raskaan työn tekijöitä ja olen oppinut paljon sosiaalisista suhteista ja henkilöstöpolitiikasta (pahimmillaan ja parhaimmillaan). Asiakaspalvelutyössä olen tavannut tuhansia erilaisia ihmisiä, joiden kanssa on sekä saanut että täytynyt tulla toimeen. Puhun itse avoimesti työnteon puolesta, myös opiskelujen ohessa, koska se kasvattaa aikuisuuteen ja opettaa paljon kaikkea, mitä ei tenttikirjoista ja lukusaleista löydä.

Kokoomukseen

Harkitsin puolueeseen liittymistä vakavasti vasta aloittaessani opinnot Tampereen yliopistolla. Minua ihmetytti siellä vallinnut punavihreä meininki, johon en ollut Oulun yliopiston käytävillä juuri törmännyt. Jotkut jopa vannoivat edelleen vallankumouksen nimeen, vaikka luulin sen ideologian jo kuolleen. Oikeastaan juuri pahimmat vassarit herättivät porvarin minussa ja päätinkin lähteä syksyllä 2001 ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa ehdolle ja puolen vuoden päästä olinkin kokoomusopiskelijoiden hallituksessa. Vuosien jälkeen harrastuksesta on tullut täyspäiväinen työ ja myös suurin vapaa-aikani täyttäjä. Aina hieman lisää luottamusta ja kokemusta saaneena olen aina lähtenyt kohti uusia haasteita. Viime kunnallisvaaleissa 2004 yllätin monet; pienellä opiskelijabudjetilla melkein 300 ääntä ja valtuuston varajäsenyys sekä mieleiseni lautakuntapaikka Tampereen kokoisessa kaupungissa! Nyt olen ensimmäistä kertaa eduskuntavaaliehdokkaana ja jatkaisin mielelläni vaikuttamista ja poliittista työtä eduskunnassa.

Arkadianmäelle?

Vuoden 2005 alussa harrastuksesta tuli työ kun siirryin puolueen palvelukseen. Olen edelleenkin töissä Kokoomuksen Nuorten Liitolla ja nuorten piirillä Pirkanmaalla. On ollut oikein mielenkiintoista nähdä puolue työkenttänä ja huomata, kuinka koko porukka on kuin yhtä isoa perhettä, uurastamassa melkeinpä ilman työaikoja yhteisen tavoitteen eteen. Olen myös oppinut tuntemaan paljon puolueen vaikuttajia, niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla. Alkukesäksi 2006 hain ja pääsin korkeakouluharjoittelijaksi Puolustusministeriöön ja siellä puolustuspolittisen osaston kansainvälisen puolustuspolitiikan yksikössä paneuduin siviilisotilasyhteistyöhön kriisinhallinnassa. Ministeriön jengi osoittautui oikein mukavaksi porukaksi ja lähtiessäni huikkasinkin ovelta, että nähdään taas mutta palaan tänne sitten hieman eri roolissa ;) Nyt siis olen takaisin Kokoomusnuorten palkkalistoilla ja vapaa-aikanani viimeistelen opintojani ja erityisesti valmistaudun tulevaan uraani Arkadianmäellä, mikäli te äänestäjät minulle valtakirjanne suotte. Voin vakuuttaa, että eduskunnassa pistän itseni täysillä peliin, toimin arvoihini pohjautuvan politiikan kautta ja teen kaikkeni pirkanmaalaisten ja koko Suomen tulevaisuuden eteen.