*

Miksi sitten Kokoomus? Kannatan yksilönvapautta, yksilönvastuuta ja ihmislähtöisyyttä yhteiskunnassa. Olen realisti, mutta myönteinen sellainen; uskon tulevaisuuteen ja yhteistyöhön.

Uskon, että meidän pitää saada olla yksilöinä sellaisia kuin olemme, toki muita loukkaamatta. Siten voimme olla onnellisia ja päästä parantamaan maailmaa. Siksi en pidä tasapäistävästä ajattelusta, koska me emme ole samanlaisia, vaan kaikkia pitäisi voida kannustaa vahvistamaan omia vahvuuksiaan ja toteuttamaan omia mielenkiinnon kohteitaan jo lapsesta lähtien.

*

Me ihmiset olemme itseämme ja toisiamme varten. Hallinnon kuuluu olla meitä varten, me emme ole hallintoa varten.

Poliitikot ovat toimijoita kansalaisten ja hallinnon välissä. Kansalainen on poliitikon työnantaja ja poliitikko hallinnon työnantaja.

Olen pitänyt amerikkalaisten (ainakin aiemmin vallalla olleesta) tavasta ajatella virassa toimimista julkisena palvelutehtävänä, public service. Kotiutuneille sotilaillekin sanotaan Thank you for your service. Toivoisin tällaisen ajattelun tulevan myös Suomeen. Että päättäjät ja viranomaiset ovat julkisessa palvelutehtävässä, painotus sanalla palvelu. Eikä niin, että on viranhaltija ja sitten ovat ne hallintoalamaiset. Eikä niin, että pitää ravata eri luukuilla taistelemassa oikeuksistaan, varsinkin jos on muutenkin elämäntilanteessa, missä on voimat loppu. Vaan kansalaiset olisivat ikäänkuin asiakkaita, jotka oikeasti saisivat palvelua, joka heille kuuluu.

*

Hallinnolla ei ole mitään arvoa sinänsä, kuten ei ole taloudellakaan, vaan ne ovat välineitä hyvän aikaansaamiseksi meille ihmisille.

Se hyvä ei tipu taivaalta, vaan se on meidän ihmisten tehtävä. Työllä, yritteliäisyydellä. Ja siitä tulee palkita, ei rangaista. Yhteiskunnan tulee kannustaa työntekoon ja luoda mahdollisimman hyvät edellytykset yritystoiminnalle. Yritykset ovat työpaikat, palvelut, tuotteet ja työntekijät, me ihmiset. Minusta on käsittämätöntä ajatella, että yritykset pitäisi pitää jotenkin erillään yhteiskunnasta, tai että niissä olisi jotain pahaa – nehän mahdollistavat meille kaiken sen hyvän mitä meillä on! Jos meillä ei olisi yrityksiä, ei meillä olisi tätä hyvinvointia ja taloudellisia edellytyksiä. Yrityksille täytyy antaa enemmän mahdollisuuksia ja äänivaltaa esimerkiksi avata enemmän asioita kilpailulle ja kuunnella yritysten ääntä enemmän tärkeissä päätöksissä.

*

Sivistynyt yhteiskunta pitää aina huolta heikoimmista, vanhuksista, sairaista, lapsista. On häpeä, jos emme tähän kykene esimerkiksi vanhusten osalta – he ovat elämäntyönsä tehneet, on meidän vuoromme kantaa vastuuta. Meidän tulee tarjota mahdollisuuksia ja auttaa kaikkia vaikeuksia kohdanneita ihmisiä takaisin jaloilleen. Päihde- ja mielenterveysongelmaisten on saatava oikeanlaista apua, jotta he saavat taas elämästä kiinni. Aina on toivoa.

Yritän suhtautua asioihin ja kaikkiin ihmisiin avoimin ja myönteisin mielin. Koen, että elämässä on erityisen tärkeää auttaa toisia ihmisiä, jos vaan voi. Jokainen ihminen ansaitsee hyvän ja ystävällisen kohtaamisen ja on velvollisuutemme kohdella toisiamme hyvin. Varsinkin esimerkiksi nuorelle voi olla käänteentekevää, onko ympärillä edes yhtä aikuista, joka kohtaisi hänet arvostaen ja välittäen.

Kaikki maailman lapset ovat lapsiamme. He, kuten luonto ja ympäristökin, ovat meidän aikuisten vastuulla.

Maailma tarvitsee enemmän ystävällisyyttä ja toivoa. Se ei tarkoita, että pitäisi olla hyväuskoinen hölmö, vaan kannattaa aina myös valmistautua pahaan. Varautuminen on viisautta.

On helppo luetella miksi jotkut asiat eivät onnistu, mutta mitä jos pohtisimme enemmän, kuinka saisimme ne onnistumaan? Uskon, että kaikki on mahdollista!