Kimmolla oli iso vaikutus siihen, että lähdin itse politiikkaan. Muutettuani vuosituhannen alussa Oulusta Tampereelle aktivoiduin opiskelijapolitiikkaan mukaan, toki oltuani jo vuosia kiinnostunut maailman menosta. Kimmo toimi silloin ministerinä, mutta hän käyttäytyi silti hyvin välittömästi ja rennosti meidän nuorten seurassa.

Jaoin hänen isot linjansa politiikasta ja lähdin Kimmon vaalitiimiin mukaan. Hän kannusti minua lähtemään itsekin ehdolle, ja tuntui olevan vaikuttunut varsinkin upseeritaustastani ja toimeliaasta otteestani. Olin mukana kuntavaleissa 2004, päästen Tampereen varavaltuutetuksi ja saaden muutaman lautakuntapaikan. Eduskuntavaaleissa 2007 Kimmo oli minulle isona henkisenä tukena ja sain kivasti 2311 ääntä. Kampanjoimme paljon yhdessä ja pidimme yhteiset vaalivalvojaisetkin hänen luonaan. Vuosiakin niiden vaalien jälkeen Kimmo usein sanoi minulle, että häntä harmitti, etten silloin päässyt kansanedustajaksi.

Kimmo oli paitsi erittäin älykäs niin myös äärimmäisen ahkera. Hän oli kokoomuksen asiantuntija usean vuosikymmenen ajan monella ei-niin-helpolla politiikan osa-alueella, kuten veropolitiikassa, taloudessa, perustuslakikysymyksissä ja Eurooppa-asioissa. Aina hän ei ehkä ollut puoluejohdon suosiossa, sillä hän ei mielistellyt ketään ja meni aina hieman omia latujaan – hän kulki ”My way”, kuten siunaustilaisuudessakin laulettiin.

Hän puolusti Suomen liittymistä läntisiin organisaatioihin jo varhain; alkaen Euroopan talousyhteisöstä 1970-luvulla, Euroopan unioniin ja aina Natoon saakka, myös silloin kun kaikki edes kokoomuksessa eivät näitä ajatuksia kannattaneet. Hän vastusti diktatuureja ja puolusti oikeusvaltiota ja yksilönvapautta. Hän oli humaani vähemmistöjen ja sorrettujen puolustaja. Moni ei tiedäkään, että hän oli tästä hyvin tunnettu kansainvälisissä piireissä. Se taas tiedettiin laajemmin, että pohjoismainen yhteistyö oli hänelle erityisen tärkeää.

Kimmo suhtautui kaikkiin ihmisiin lähtökohtaisesti myönteisesti ja kunnioittavasti. Huomasin tämän varsinkin ollessani hänen eduskunta-avustajanaan vuosina 2007-08, samalla kun toimin myös silloisen mepin Piia-Noora Kaupin kotimaan avustajana. Kaikki Kimmon saamat kutsut ja sähköpostit piti huomioida ja niihin vastata kohteliaasti. Hän teki kansanedustajan työnsä äärimmäisellä omistautumisella. Hän osallistui kaikkiin tilaisuuksiin, mihin vain ehti, moniin samanaikaisestikin… Iltatilaisuuksien jälkeen hän palasi vielä eduskuntaan valmistautumaan seuraavan päivän töihin (hän toimi silloin PeV:n puheenjohtajana ja SuV-, VaV-, UaV-valiokunnissa, muut tehtävät päälle). Hän ei suhtautunut keneenkään epäkunnioittavasti, enkä kuullut hänen haukkuvan ketään. Hän otti vastaan delegaatioita laajalti ja keskusteli kaikkien kanssa. Mediaan hän asennoitui myönteisesti ja oli vakivieras mm. Ylen ruotsinkielisissä ohjelmissa, silti tyrkyttämättä itseään minnekään. (Olisinkin suonut, että varsinkin Yleisradio, jonka hallintoneuvoston puheenjohtaja Kimmo pitkään oli, olisi noteerannut hänen poismenonsa laajemmin kuin vain lyhyenä uutissähkeenä.)

Kimmolla oli eduskunnassa silloin kulmahuone pikkuparlamentin puolella, minulla avustajana huone siinä vieressä. Hän usein hakiessaan jotain paperia huoneestani jäi siihen hetkeksi seisomaan, kysyen mielipidettäni johonkin asiaan, josta jäimme sitten toviksi puhumaan. Minä istuin työtuolillani ja hän kohteliaasti seisoi. Sanoin aina mitä olin mieltä, myös silloin kun kantani oli eri kuin hänellä, ja ehkä siksikin tulimme niin hyvin juttuun. Hänen korkeat paperipinonsa olivat kuuluisia, mutta kaikki oli kuitenkin järjestyksessä – ja niin ne piti olla avustajallakin. Kun aikataulu oli minuutilleen suunniteltu ja merkittäviä asioita oli paljon hoidettavana, oli valmistelujen oltava kunnossa. Kerran alkuaikana taisin jonkin paperin unohtaa, ja hän sanoi siihen ystävällisesti mutta erittäin jämäkästi, että täytyy olla jatkossa tarkempi. No minähän sitten olin, eikä moitteen sanaa sen jälkeen kuulunut.

Kimmo oli tunnetusti tarkka rahastakin – niin valtion kuin omistaan, hän eli kuten opetti. Pikkutakki oli edelleen hyvä 40v jälkeenkin, koska ”sehän mahtuu vielä päälle”, hän virnisti. Hän osasi nauraa itselleen. Annoin Kimmolle jossain vaiheessa (kaikella rakkaudella) lempinimen Kimble (pelissä kun painetaan sormella kupolia ja noppa pomppii miten sattuu…), eikä hän siitäkään tietääkseni ollut moksiskaan. Kimmo oli huumorimies ja heittäytyjätyyppi, mitä ei moni, joka ei häntä hyvin tuntenut, olisi ehkä uskonut. Kun tasan vuosikymmen sitten polttariaamunani tulevaa morsianta kehotettiin siirtymään asunnon edessä olevaan ajoneuvoon, niin siellähän oli takapenkillä itse Kimmo Sasi odottamassa! Hän siinä sitten kuohuvien kera saattoi minut polttarilaivaan. (Tämänkin muuten järjesteli yhteinen ystävämme, monien seremonioiden tirehtööri Maria-Elena Ehrnrooth.) Kimmo oli tottakai myös häissämme, ja hassutteli eräässä ohjelmanumerossa punainen pitkähiuksinen peruukki päässään. Viime aikoina hän tapasi ohikulkiessaan piipahtaa toimistollamme kommentoimassa valtakunnan politiikkaa, mutta aina ensimmäisenä hän silti kysyi lastemme kuulumisia. Hän piti lapsista paljon ja totesikin usein: ”Lapset ovat ihania.” Oli aina selvää, että oma tyttärensä oli hänelle kaikista tärkeintä maailmassa.

Entisen vaimonsa Vivecan nopean menehtymisen Kimmo otti raskaasti. Puhuimme paitsi siitä niin ajoittain myös vuoden 2007 auto-onnettomuudesta. Kimmo kertoi jossain vaiheessa olevansa säännöllisesti yhteydessä leskeen, mikä toivottavasti auttoi molempia osapuolia toipumaan tragediasta.

Työskennellessäni Brysselissä hän ajoittain piipahteli siellä mm. LIBE-valiokunnan kokouksissa, ja puimme samalla Suomen kuulumisia. Palattuani takaisin Suomeen olimme yhteydessä jonkin verran, mm. joidenkin vaalien tiimoilta. Hän yritti takaisin politiikkaan vielä 2019 eurovaaleissa, mutta ei saanut tarvittavaa kannatusta. Varmimmin Kimmon kanssa kohtasimme UPIn seminaareissa, joissa monesti istuimme vierekkäin, jostain asiasta vitsaillen. Viime vuosina hänet saattoi bongata kävelemässä hurjaa vauhtia toimistomme ohi, yleensä matkalla jostain tilaisuudesta eduskunnan kirjastoon. Mieheni kanssa viitoimme häntä sisään kiireellä, ennen kuin hän ehtisi kadota näkyvistä.

Kimmo oli vuosien varrella aina valmis suosittelemaan minua mihin vain hakemaani työhön tai tehtävään, ja yleensä hän pyysi minua kirjoittamaan tekstin vain tarkistettavakseen. Siihen viimeiset viestinvaihtommekin liittyivät. Kimmo oli paikalla kuntavaalien kampanja-avajaisissani 7.2. (yo. kuva otettu sieltä), jossa hän piti kannatuspuheenvuoronsa. Taisi hän piipahtaa toimistollamme vielä kerran sen jälkeenkin. Kun sitten pyysin häneltä suositusta vaaleja koskien, hän kirjoitti maaliskuun viimeisenä päivänä, tapansa mukaisesti: ”Hei Ehdota jotain selkeää lausetta. Kehitän siitä. Kimmo” Vaalikiireissä lähetin varsinaisen ehdotukseni hänelle liian myöhään, enkä koskaan ehtinyt saada siihen vastausta. Se kuului: ”Henna ei vähästä hätkähdä. Hän on aina isänmaan asialla, ja pistää tarvittaessa tuulemaan. Hennasta olisi jo nuorena tullut hyvä kansanedustaja, ja on hienoa, että hän on lähtenyt uudelleen politiikkaan.” Veikkaan, että hän olisi tekstin sellaisenaan hyväksynyt, mutta varmuutta siihen en enää saa. Suositus on tietysti täysin sivuseikka; olisin todella mielelläni viestinyt hänelle paljon muutakin, jos olisin tiennyt niiden olevan viimeisiä viestejämme.

Kimmo olisi voinut mennä takomaan rahaa mihin vain lakitoimistoon maailmalla, mutta hänen sydämensä vei politiikkaan, hän halusi kehittää Suomea paremmaksi maaksi. Hän halusi Suomen liittyvän länteen, ja hän myös vaikutti merkittävästi tämän toteutumiseen. Kimmo toimi kansanedustajana vuodet 1983-2015 eli yhteensä 32 vuotta, joista ministerinä neljä. Hänen panostaan suomalaiseen politiikkaan – sekä kokoomuksen sisällä että koko valtakunnassa – ei olla vielä tarpeeksi ymmärretty, mutta tullaan varmasti vielä ymmärtämään. Harmillisesti hänen usea kirjoitustyönsä jäi kesken. Hän uskoi ja toivoi, kuten me muutkin, että hänellä olisi ollut enemmän aikaa. Silti hän ehti saada todella paljon aikaiseksi. Ja oli työssään monesti aikaansa edellä.

Kimmo Sasi oli poikkeuksellinen yksilö, joka valitsi palvella Suomen kansaa, tinkimättömästi linjaansa seuraten, oikeudenmukaisesti ja suurella sydämellä. Muistetaan häntä tästä perinnöstä.